IRC-Galleria

tuskin saan sellaista aikaiseksi, mutta tänne vois kirjoittaa aina luetun kirjan! jos vaikka listaisin tän kuluneen viikon ja tästä eteenpäin kirja kerrallaan =)

Helvi Hämäläinen:Paratiisin kartta --> alkoi elää vasta puolivälissä, hahmot vahvoja, suorastaan ärsyttäviä, joko epätodellisia tai sitten niin aikaansa liittyviä, ettei meikäläinen ymmärrä... Hahmojen tarkkuus korostuu verrattuna Säädylliseen murhenäytelmään.

Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali --> elämäni eka lehtolaisen kirja, mario kallio-dekkari, oikein viihdyttävä, muutamia faktavirheitä, jotkä vähän häiritsivät, hyviä käänteitä, loppuratkaisu ei selvinnyt liian aikaisin

Pirjo Tuominen: Itkevät syvät vedet, Sillat yli joen --> trilogian kaksi ekaa osaa, 1910 jq -20-lukujen Satakunta, mukaansatempaavaa historiaa, aika perinteinen kaunokirjallisuuden asetelma vapaussotaan, toimivat ja itsenäiset hahmot, joiden elämään jää koukkuun =)

Anna Jansson: Kalpeat ja kuolleet --> toinen janssonilta suomennettu dekkari, samanoloista kuin lehtolaisella, vetävä juoni, ihanat hahmot :)

Harri Raitis: Tanner tornin varjossa --> jatkoa Tannerheimin ritareille, poliittista historiaa kevennettynä kaunokirjalliseen muotoon, toimivaa kerrontaa, historiaa tuntemattomalle ei sopisi, voisi olla vaikea seurata tarinaa

Johanna Spyri: Pikku Heidi --> perinteinen, piti lukea taas pitkästä aikaa, ihanaa luontokuvausta, alkaa heti tekemään mieli lähteä Alpeille

Anni Blomqvist: Tie myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija --> viisioisaisen sarjan kolme ekaa samoissa kansissa, saaristolaiselämää 1800-luvulla, realistista, kaunista arjen kuvausta, kovaa elämää, aina yhtä vaikuttava sarja

Tänään otettiin käyttöön uusi laulukirja, josa bongasin ehdottoman kehtolaulusuosikkini. lauloin helmille sitä illalla kun nukutin häntä :)

Kuunvalo kattomme harjalle hohtaa
ilta kun joutunut on.
Lepoon on käyneet pikkuiset linnut,
aika jo sinunkin on.
Aamulla heräät ja aurinko loistaa'
kirkkaana tiellesi sun.
Uinu mun lapseni tyttöni pieni,
rakkaani, aarteeni mun.

Ei ole minulle rakkaampaa kuin oma Helmi-pikkuiseni.

Lahjapöytää tutkaillessa tunnelma oli kuin jouluna ja ruokaa riitti reilusti kaikille. ILma oli raikas ja tuulinen ja aurinkokin jaksoi paistaa. Tilaisuus luonnon helmassa, näköalapaikalla, oli koskettava, kauniita sanoja sanottiin. Kiitos kaikille.

Kiitos minun rakkaalle pikkuiselleni tästäkin ihanasta päivästä.


Hymyily

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
ilon yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.

(Aale Tynni)

Nykyajamiähe o nii monimutkassi



Yllätän sunt maalamast
meijän talonpäätty pumpernikkelinpunaseks.
Ruppen huutama.
Suti käres ihmettelet
etteiks runoilijoitten pitäis olla romanttissi
eikä tommossi petonimyllärei.

Puhun sul
järkevi
maltillissi
suarakaittemuatossi.
Rautakauppaank mää olen tullu?
sää kysyt.

Sun täyty tulla munt pualvälihi vasta
huakasit puhelimes
ja mää
mää luulin et Mynämäel.

(Heli Laaksonen: Sulavoi)

Ihan kivalta kuulostaa...Se on hienoa, että neuvola ym. terveydenhuollon puolella hoetaan, että lapselle terveellisintä on olla oman äidin hoidettavana tutussa kotiympäristössä 3-vuotiaaksi asti.
Silti pyritään siihen, että köyhät - esim yksinhuoltajat - saadaan ensisijaisesti töihin, pois sieltä kotoa... Osaisivat nyt pikkuhiljaa päättää, että mikä se tavoite on! Vai onko niin, että vain rikkaammilla on varaa kasvattaa lapsensa "terveellisesti"?

http://www.yle.fi/uutiset/24h/id59112.html

Kuultu Helsingin Anttilassa:

Mies (~30v): ootsä koskaan hei ajatellu, et mistä tulee sanonta "än-yy-tee, nyt"?
Nainen (~30v): No, en.
Mies: No hei, tajuutsä mistä se tulee? Kato. ÄN YY TEE - nyt! Tajuutsä?
Nainen: Siis täh?
Mies: Siis noi kirjaimet, än yy tee, niistä muodostuu sana NYT! Tajuutsä?
Nainen: No kyl mä ton tajuun. Mä vaan luulin, et sä tarkotit jotain syvällisempää.
Mies: No en. Kato ku mä en ollu tajunnu ku vasta ihan äsken!


Tsekkaa myös tän saamat kommentit:
http://www.salakuunneltua.fi/index.php?m=04&y=07&d=10&entry=entry070410-232026

SUKLAA-TUOREJUUSTOKAKKU (ei uunissa kypsentämistä, mutta vaatii usean tunnin jääkaapissa jähmettämisen)



Taio kaapin perukoilta vuoka, halkaisijaltaan n. 20-25 cm ja peitä sen pohja leivinpaperilla. Irtopohjavuoka ois paras, mut millä hyvänsä purkilla selviää. Lisäksi tarvitset useamman sekoitus/vatkausastian.

Pohja:
vajaa 200 g keksejä, esim muru tai dominotyyppisiä
50 g margariinia tai voita - voi maistuu paremmalta

Täyte:
- 4 liivatelehteä (veget korvatkoon sillä jutulla jonka nimeä en taaskaan muista)+ 1 rkl kiehuvaa vettä
- 250 g tummaa suklaata (tai valkoista, mut silloin tarvitset tuplamäärän liivatetta)
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- 3/4 dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria (vanilliinikin käy, mut ei oo yhtä hyvää)
- 2 munankeltuaista
- 2 munanvalkuaista+ 3/4 dl sokeria
- 2 dl vaahdotettavaa kermaa

Pohjan valmistus:
1) Hienonna keksit --> onnistuu helposti laittamalla esim muovipussiin ja kaulitsemalla =D
2) Sulata rasva ja sekoita keksinmuruihin
3) Painele pohjamössö vuokaan

Täytteen valmistus:
1) Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan
2) Sulata 200 g suklaata mikrossa/vesihauteessa/nuotion lämmössä.. Anna jäähtyä
3) Rouhi 50 g suklaata (pilko veitsellä/veistele silpuksi kuorimaveitsellä/raasta...)
4) Purista liivatelehdistä liika vesi pois ja sekoita ne kiehuvan kuumaan vesitilkkaan
5) Sekoita yhdessä astiassa tuorejuusto, vaniljasokeri, sokeri, suklaat, keltuaiset ja liivate
6) Vatkaa omassa kulhossaan valkuaiset ja sokeri kovaksi (valkoiseksi) vaahdoksi
7) Vaahdota kerma
8) Sekoita vaahdot huolellisesti tuorejuustoseokseen

Kaada täyte vuokaan tasaisesti, peitä vuoka alumiinifoliolla (vast) ja laita jääkaappiin vetäytymään. Tarjoile seuraavana päivänä esim marjojen tai suklaakoristeiden kera.

Ps. Jos teit kakun irtopohjavuoassa, nosta vuoan reunat ennen tarjoilua... ;)

Halohakkajan puhelin on kii



Prinsessan päiv ei men niinko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol, mut se on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää ole löytäny hiano tiä meil,
ku tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.

(Heli Laaksonen: Sulavoi)