<< "Hyvä että olet luodinkesätä", minä huokaisin. "Tarvitsen sen sormuksen. Nyt on aika kertoa."
Hän nauroi ilmeelleni. "Erittäin vaarallista.", hän myönsi. Hän nauroi taas ja työnsi sitten kätensä farkkujen taskuun. "Mutta eipä ainakaan tarvitse poiketa matkalla muualle."
Hän työnsi taas sormuksen paikalleen vasemman käden nimettömään.
Jossa se pysyisi - hyvin mahdollisesti niin kauan kuin ikuisuutta riittäisi. >>
Nyt se sitten loppu *niisk* :((
Ei onneks kuitenkaan lopullisesti xP
"Hmmm...mitäköhän sitä sitten lukisi..."