Iltarusko taivaan punertaa,
se leikkii suomuillani liekkien lailla.
Silmieni ikuista tulta palavaa,
se ruokkii kiitosta, palkkaa vailla.
Viimeistan säteiden hyväilystä,
lämmittävästä nautin;
kehrään kuuluvasti mielihyvästä,
tunnen sykkivän mahdin.
Lämpö kulkee lävitseni,
kuonosta pitkän hännän päähän,
kylmä aalto hiipii ylitseni
ja menen ikään kuin jäähän.
Nousen ylös, venyttelen
ja levitän siipeni;
tulta ilmaan hönkäisen
ja oikaisen häntäni.
Ponkaisen ilmaan ja lennän
maihin kaukaisiin,
parissa tiimassa ennän
avaruuden syvyyksiin.