IRC-Galleria

Kenttä oli priima - äestettiin vielä ennen tunnin alkua, joten oli tosi hyvä pohja mennä. Sen sijaan Lumppari ja kuski eivät olleet ihan priima kunnossa, kiitos viikon joululomatauon. Mutta sujuihan se. Saatiin jälleen muutama askel koottua ravia/laukkaa mentyä (tosin oikeassa kierroksessa, vasen on edelleen vaikea) -> uskomattoman upea tunne, kun Lumppari alkaa kantamaan itseänsä koottuna!

Eilinen meni käyntityöskentelyn merkeissä - hevosella lievä keskittymisongelma - milloin oli A jossai päin kenttää, milloin P ja R metsästämässä myyrää jne.. hauska hevonen - pää nousi välissä kuin periskooppi ja korvat höröön, sitten taas alas tyyliin "juu, juu, tiedetään, tiedetään". Radalla olisi voinut ravailla, mutta jätin sen väliin - virtasta olisi varmaan ollut ihan riittävästä hobusellani. Taitaapi käydä nyt sitten niin, että ensimmäinen kunnon "paineidenpurkupaikka" tulee keskiviikon estetunnille.

Ai niin, en muista, kirjoitinko viimeisestä joulua edeltävästä tunnista, joka pidettiin lantalenkin "pikkukiekalla". Oli hauskaa huomata, että hevosta piti ratsastaa alamäkeen eteenpäin, jotta se kokosi itsensä.. hm.. hauska laji tämä ratsastus.

Lumpparilla takana 3 päivän lepo&omistajaton aika. Siellähän se tyytyväinen hevonen nuokkui Allun vieressä - mutaa oli, mutta esim. rivit eivät pinnassa -> excellent hoito, meidän tallilla kun pestään automatic kaikkien hevosten jalat aina, kun otetaan sisälle. Pikkasen eri meininki kuin eräällä nimellä mainitsemattomalla tallilla..

Lumppari oli luovuttanut takakenkänsä mutapainin syleilyyn, joten jouduin 16 vuoden tauon jälkeen metsästämään "kenkäkauppaa" pohjanmaalta. Ja löytyihän se ja jopa oikean kokonen "ratsukenkä" tuli hankittua. K naputti sen sutjakkaasti kiinni, joten päästiin vähän juoksemaan liinan päähän - jäykän oloinen hevonen, mutta liekö tuo ihme.

Jaaha. Meillehän sitten pitäisi tulla se uusi satula tammikuun tienoilla - nyt sitten odotamme ja toivomme, että siitä ei kehity mitään painajaista (jota en kyllä usko..)

Oli niin uskomattoman kylmän oloinen keli ja sen lisäksi lihakset lamaantuneet tästä makaamisesta, että Tapanin ratsastus muuttui tapanin juoksutukseksi. Lars Levi pinkoi varsin tyytyväisen oloisena ympyrää ympäri... Tallilla olikin vipinää, koska ajo-hevoset täysissä hommissa - Suokki P "the lady" pääsi myös muutaman viikon tauon jälkeen sulosääriänsä ojentamaan, koska rata oli pehmeä. Oli kuulemma muutaman kierroksen ollut kuski sananmukaisesti matkustaja, mutta olivat sitten päässeet yhteisymmärrykseen vauhdista..

Nimittäin kenttä oli tänään ihan sula ja sen myötä menimme kentällä ihan normaalin kolutreenin. Tuntuu uskomattomalta, että "enää puoli vuotta juhannukseen ja lumesta ei tietoakaan"... Kasvihuoneilmiö, sitähän tämä on...

Tunnin maastolenkki kera neljän muun. Lopussa lähdettiin vielä A:n ja vähän vanhemman A:n kanssa lantalenkille menemään.. kiitolaukkakisaa! Ja tädeillä oli kivaa! Lumppari veti kuin "pieni sika" mutta lauman nopein olisi ehdottomasti ollut amerikkalaisen ravurin kuoreen syntynyt kiitolaukkahepo. Tosin tämän kiitolaukkahepon ohittelut esitivät iso-takapuoliset Lumi ja A tehokkaasti - pukittamalla..... Hitsi meillä oli hauskaa!!!

Rauhallista joulua kaikille!

PS. Kuvassa Lumea edustavat korvat

Sebaa ja Myryä kiitolaukkakisat voisivat vähemmän kiinnostaa - tosi kissa sulattelee virtuaalikinkkua sohvalla tyytyväisesti tuhisten

Sinne kun on tehty pienempi vauhtirinki, pystyttiin tekemään tunti siellä.
Tasoeroa on, joten jouduttiin aika-ajoin menemään ala-mäkeen, sitten taas ylämäkeen.. mutta laukka loksahti paikallen - varsinkin vasen!

Alkukäynti radan ympäri (hemmetti, että se rata on näppärä, siinä menee just sopivasti se vartti, kun sen kiertää). Kenttä oli jäässä, mutta vartin verran menin ja tsekkasin, oliko eilinen tunne "totta vai tarua". Tarua tälle päivää, Lumppari alkoi heti pureskella (eli kuolata) ja oli muutenkin ihan aktiivinen ja tyytyväisen oloinen. Veikkaan, että eilen tunti putkeen ilman hetkeäkään pitkiä ohjia oli se, mikä sen sai väsähtämään. Yleensä kun se saa aika paljon kävellä vapailla sekä itse ridatessani&kun R:n tunnilla mennään.

Sitten jalustimet lyhyeksi ja kohti kesälaitsaa. Ei tule hevosesta ainkaan kenttäratsua - se pelkäsi ihan sairaasti märän mudan&lätäkön ylitystä. Mutte meni, kun vain patisti. Btw, paluumatkalla mä olin revetä nauruun - lätäkön vieressä menee molemmilla puolilla aita. Kun se totesi, että ollaan taas siinä saman hemmetin lätäkön luona, se ihan pokkana ja alkoi kävellä aikan vierustaa s.e. olisi päässyt metsän kautta ohi. Eli etsi siis kuivempaa reittiä. Ei tyhmä hepo.

Lantalenkille tuli samaan aikaan K ajelemaan nuorta varsaa. Tuumas K.kin, että taitaa olla Lumella aika paljon energiaa - se hevonen nimittäin hirnu ja pukitteli siihen malliin, että meinasin maastoutua. Rauhoittui pahimman jälkeen ja sitten sillä pystyi jo ravaamaan rennon letkeää ravia löysällä tuntumalla. Harmittaa vietävästi, kun tuossa "tulimoodisaa" sitä täytyy pitää edestä niin voimakkaasti. Toisaalta en halua kovempaan kuolaimeenkaan vaihtaa.. No, ehkä vain kärsitään. Mutta olin tyytyväinen, kun käveltiin pellon keskiosaa takaisin ja K veteli ravurillaan reipasta vauhtia ohi, Lumppari ei ollut moksiskaan. Eli sillä on siis ihan "omat jutut". Odotan "innolla" aattoaamun ratsastusta, meillä kun vähän oli puheena mennä ridauksen päätteeksi vetämään osastolla kunniakierros lantaradalle.

Estetunnilla oli taasen pirteä hevonen, jonka mielestä puomien ylittely ravissa on mammareiden puuhaa - parempi mennä laukalla sekaan... No, selvittiin niistä kunnialla - kuten myös radasta. Oli tyytyväisten naisten&hevosten joukko, kun käveltiin takaisin. Opekin tuumasi meille, että tämähän alkaa pikkuhiljaa näyttämään esteratsastukselta.

Eilen kävelin vain kerran radan ympäri, tänään sitten ryhmätunti sujui käyntituntina. Oli kankea hevonen - aivan kuten viimeksi hyppäämisen jälkeen jumitti pari päivää, nyt sama juttu. Käynee uusien lihasten päälle hobusella.