IRC-Galleria

Eilen käytiin parin tunnin maastolenkillä. Alkumatkasta pohja siinä kunnossa, että pystyi menemään ravia ja laukkaa, mutta suurin osa käyntimaastona. Toisaalta käyntipätkän hyväksi puoleksi täytyy sanoa se, että siellä on hillittömiä nousuja ja laskuja, joten kunto kyllä nousee!!! Ja samalla täytyy itse muistaa, että vaikka se on maasto ja vain käyntimaasto, noiden mäkien takia se menee rankaksi Lumpparille. Tänään sitten katsotaan, missä kunnossa jalat ovat. Nyt ovat olleet paljon paremmat, esim. vasen ei turvota enää lainkaan, oikeassa vielä ollut vähän turvotusta.. josta kaikki laskenut ratsastuksen myötä. Jos estehyppely-immeinen löytyy, täytynee käyttää se jokatapauksessa klinikalla, varsinkin kun vakuutuskausi sopivasti alkaa lähestymään loppua, sittempä ei tarvitse "arpoa", onko niissä jotain häikkää vai ei.. Toisaalta nyt vielä ollaan siinä kuukauden aikajänteessä, mikä klinikalla ohjeeksi annettiin.

Tänään jatkettiin... jes jes jes.
Takapää löytyi ja jopa takapään jousi!
Hobunenhan liikkuu hyvin, kunhan sitä vain muistaa ratsastaa!!!

Nyt on itse väsy ja varmaan myös hevonen - huomenna maasto ja sitten ansaittu lepo.

Nyt on kaikki jalat vähän turvoksissa - joka laskee, kun ridaa... toisaalta tuoreheinä on vaihtunut, joten se voinee vaikuttaa asiaan.. täytyy seurata ja jos ei laske, sitten tehdään klinikka reissu..

Lumenius liikkui alkuun ahtaasti, kuten eilenkin. Onneksi valkku keksi syyn - nimittäin satula liian edessä! Ihan uskomatonta, että sentin siirrolla saadaan hevosen liikkeet esille!

Olen erittäin, erittäin tyytyväinen! Paljon on vielä hiomista, esim. omassa istunnassa (jep joo), mutta nappuloita alkaa löytymään.. löytyy venymistä - ja eteenpäin pyrkimistä. Ja käynnissä kunnon yliastunta! Tätiratsu ei taida olla ihan tätiratsu, mutta ei siitä kisakenttien sankaria tehdä. Koska Lumenius on ennen kaikkea täällä nauttiakseen elämästään ,-)

Lumppari sai ansaitun lepopäivän. Käytiin vain vähän kävelemässä Monty-riimussa ja vähän maistelemassa vihreää. Lumppari oli sitä mieltä, että kukkapenkkia kaivava mies lapion kanssa oli I H A N kauhea. Upeaa oli huomata, että vaikka kuinka säikähti ja pyöri, kertaakaan ei yrittänyt riistää - eli pysyi kiltisti narun päässä. Lisää taas luottamusta suurisydämistä hevosta kohden..

Jalat olivat muuten paremmat, liki kuivat. Tosin toisessa takasessa oli vähän nestettä. Ehkä se on vain tosiasia, että niitä nesteitä kertyy välillä ja välillä ei - who knows.

Huomenna taas selkään. Katselin tässä kouluratsastajien kuvia ja voi vide, kun saisi sellaisen istunnan! Ehkä mä liimaan tuon kuvan varustekaapin oveen, niin voin itseäni siihen aivopestä. Toisaalta täytyy sanoa, että motivaatio on kasvanut. Ei suinkaan kisojen takia, vaan kiitos upean valmentajan, jonka sanat ovat alkaneet itämään ja sen myötä myös maailmankuva ratsastuksessa taasen muuttumaan. En siis yhtään ihmettele kesä-valmentajan ohjetta viime kesänä - oma hevonen on ollut nimenomaan avain "seuraavalle tasolle siirtymisessä"...

Maaginen luku ekoista koulukisoista.... Sijoitus 15/19. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin ,-) Jos ensi kerralla jopa ehtisi alkaa miettimäänkin jotain siellä kouluradan aitojen sisäpuolella..

Olivat tänä aamuna kuivat, kun 10 aikoihin otin sisään. Mielenkiintoista nähdä - johtuisko tarhasta? Lumenius nimittäin koputteli aitalankkuja tarhassa naapurikaverin kanssa, kun sitä noutamaan menin..

Lumenius osaa aina yllättää. Tämän päivän käyttäytyminen kisapaikoilla oli jotain ihan ällistyttävää. Uskomattoman mielettömän ihana hevonen - pakko hehkuttaa! Terveen utelias, joka kuitenkaan ei laita showta pystyyn. Vaikka se tuomarin auto vähän pelotti - alkuun. Voin vain ihmetellä, miten noin ihanan hevoisen olen onnistunut elämääni saamaan...

Nimittäin kaikki kamat. Ja nyt sitten odotetaan huomista, mitä tuleman pitää.
Lumenius on tosi rauhallisen ja tyytyväisen oloinen. Oej vielä vähän turvottaa, mutta eiköhän se siitä kans laskeudu. Tänään on ilmeisesti ollut sitten ekaa kertaa kimppatarhassa likimain 7 vuoteen - on siinä ollut pojalla ihmettelmistä! Saa alkaa viettämään hevosen elämää, not bad. Toivottavasti kengät on kiinni huomenna, että ei sitten homma jää siitä kiinni...

Tänään ridasin maneesissa vain eteen alas. Liikkui tosi reippaasti - ja malttoi se tulla sieltä jopa alas. Passiivinen ulko-ohja oli viimeisen valkku-tunnin ahaa-elämys ja sitä siinä sitten harrastettiin. On se kumma, kun mieli on niin kärsimätön, että ei tajua, että asioita pitää vaan hioa ja niiden täytyy antaa tulla omalla painollaan... Noh, toisaalta tuon oivaltaminen on jo tosi iso juttu.

Oej oli vähän turvoksissa, vej suht normaali. Joten nyt laitoin tunnille vain jännesuojat - eilen kun oli pintsut ja ne vielä kierretty vuohisnivelen alle.

Alkoi tunnilla näkymään vanha kunnon Lumppari - tai ainakin häivähdyksiä siitä - vaikka totesimme yhteen ääneen valmentajan kanssa, että ei vielä niitä tähtihetkiä ole näkyvissä, kuin aikoinaan edellisessä paikassa oli.

Treenattiin K.N:n yksittäisiä kuvioita. Tuli taas roppakaupalla hyvän hyviä vinkkejä, mitä pitää tehdä. Vain kun kaiken muistaisi ja pystyisi käytännössä totetuttamaan...

Heh, heh, mentiin muuten ilman jalustimia ja juu - teki hyvää! Täytyy alkaa harrastamaan tuota muulloinkin, nimim. istunta on "vähän" päin p:tä...

Taitaa kolme "lepo" päivää olla tehnyt hyvää hevoselle. Toisaalta silloin ei kauhiasti kannata ajatella, että sen saisi yksin ridattua maneesissa rennoksi eteen alas....

Päivän hyvä uutinen oli jalat - ne eivät olleet oikeastaan yhtään turvoksissa! Jos nyt se menisi ohi.. tosin soitin klinikalle tänään ja ohjenuoraksi annettiin, että jos kuukauden verran jatkuu, sitten poku traikkuun ja menoksi...

Sunnuntain koulu kisasta tulee varmaan T O D E L L A mielenkiintoinen. Onneksi on alan ammattilaiset sitten mukana, joten apu on lähellä... Harkitsen, josko saisin jostain piilo martingaalit... tai täytyy tavata säännöt, josko saisi mennä kangilla....

Huomenna valmennus, jee jee jee.. Sitten lauantaina eteen-alas ja pientä jumppaa ja sunnuntaina thö rata - jahka sen vielä saisi opeteltua jossain vaiheessa....

Ai niin, ja Lumeniuksen tarha naapuri on vaihtunut. Ilmankos kaula ei ole enää niin kauheasti puremilla ja riimu ei ole mennyt hetkeen rikki.