hukkaanheitettyjen hetkien
pelastajasankarit
puhuja ja kuuntelija
veli sisko jotka tietää
yksinäisyyden vuoren kirot
ja kiipeämisen vaikeuden
eivätkä halua yrittää
niin kauan kuin se mitä elämäksi
sanotaan heittää murusia käteen
vuosi vuodelta heikompaan
eihän tämän näin pitänyt
laulaa ikuista kertosäettään
kun ajan ikonit
syytävät lempeitä hymyjään
kunnes kasvot mätänee
kunnes muistat kaiken ulkoa
eikä tekoja enää tule