Uskomatonta, pelasin ensin puolitoista tuntia sulkapalloa kahden miespuolisen otuksen kanssa, jonka jälkeen lähdin vielä vapaaehtoisesti kävelylle. Onneksi tämä hetkellinen mielenhäiriö meni ohi ja söin ison annoksen hedelmäsalaattia kermavaahdon kanssa. Njam. Ainii ja eilen pestiin auto käsin. En nyt käsitä mistä tämä aktiivisuus johtuu. Kenties auringonvalolla ja keväisellä lämmöllä on osuutensa asiaan.
Otsatukkakriisin lisäksi mieli tekee kovasti uusia lasinkehyksiä. Revipäs rahat siihen. Mutku samat on ollu jo kuutisen vuotta! Vähemmästäkin kyllästyy. Ahdasmielinen? Minäkö?
Suklaamunat on syöty yhtä lukuunottamatta. Sitten on jäljellä huikean iso jättipupu, joka pitäisi teurastaa huomenissa ja jakaa kolmeen pekkaan. Siitä tulee tappelu, voi voi. Pupuparka. Pitäisikö luopua osuudestani ihan säälistä, etten ole mukana murhaamassa kanipoloa... no ei! Ajatuskin siitä, että pikkuveli saisi silloin enemmän, kauhistuttaa minua. Suklaasta en luovu taistelutta. Nii.