IRC-Galleria

Tilauksessa toimintakoodi: herätys-ajoissa-mene-luennolle-ja-syömään-tule-suoraan-kotiin-maksa-laskut-siivoa-lue-mene-ajoissa-nukkumaan. Ei tämä nykyinen lorvi-pitkään-syöpöttele-roskaruokaa-piipahda-yliopistolla-kittaa-kahvia-shoppaile-idioottimaisen-paljon-löhnää-television-ääressä-älä-uhraa-ajatustakaan-proseminaarille-valvo-pitkään-tai-vaihtoehtoisesti-osta-viinaa-ja-mene-baariin-ja-nuku-lopulta-muutama-tunti-ja-mene-rättiväsyneenä-töihin-ja-juo-vähän lisää-kahvia.

Mutku jälkimmäinen on paljon kivempi! (Sitä paitsi shoppingista tuli iloisuus vaikka tili huutaa tuomiopäivän hoosiannaa.)

Pilkkii nojatuoliin. Pilkkii autoon. Pilkkii ruokapöytään. Pilkkii jo ihan seisaallaankin.

Nähtävästi liian rentouttava viikonloppu.

Ei saa edes lauantaita laiskotella kun ajaa pitää. Pyhpöh. Eilisen lehti lukematta ja hirveä siivo ympärillä. Toisaalta ihan hyväkin vaan kun ei tarvitse jäädä homehtumaan nurkkiin miettimään, missä vaiheessa tarttuis imuriin. Taitaa olla Alkossa käynnin paikka.

Alan syvästi huolestua siitä, että tuonsorttinen ilonaihe riitti pyyhkimään kaiken ketutuksen.

Addiktio, vai?

Ei enää harmita yhtään se, että eilen itketti, kiukutti ja kastuin kuin uitettu Piisamirotta. Ei harmita yhtään se, että olen kahden päivän sisällä käsitellyt yhteensä kuusitoista tuntia froteeta ja oppinut syvästi inhoamaan peflettejä. Ei harmita edes se, että pitää vielä kiskaista päiväunet, että jaksaa töissä.

Ja kaikki tämä onni vain siksi, että vihdoin oma, ikioma nettini toimii!

Min tur.

Mutta onpahan päässyt liikkeelle. Miksi tiskit ei tiskaannu itsestään?

Ja onpahan sekin aika friikkiä ehkä, että tämä ei saa unta surkutellessaan romaanihahmoa. Mutta minkäs teet, mualimani romahti pikkuisen! (Tämä luki siis vihoviimeisen Potterin.)

Postissa tulee kohta lisää näköä, mutta miksei tule kuvastoa? Pääsen leikkimään emäntää. Ja hus hiiteen kaikki typerät madot kylppäristä tai menen ja ostan Raidia. Ois ehkä käyttöä myös Mr. Muscle:lle.

Tahtoo kengät ja oman tietokoneaparaattiviritelmän!

Että siitä lähtien, kun jätin sormeni kaapin oven väliin, menee kaikki alamäkeä.

Noh, pääsinpähän testaamaan mekaanikon arkea.

hukkaanheitettyjen hetkien
pelastajasankarit
puhuja ja kuuntelija
veli sisko jotka tietää
yksinäisyyden vuoren kirot
ja kiipeämisen vaikeuden
eivätkä halua yrittää
niin kauan kuin se mitä elämäksi
sanotaan heittää murusia käteen
vuosi vuodelta heikompaan
eihän tämän näin pitänyt
laulaa ikuista kertosäettään
kun ajan ikonit
syytävät lempeitä hymyjään
kunnes kasvot mätänee
kunnes muistat kaiken ulkoa
eikä tekoja enää tule

"Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut
niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden

Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus
jos jossain on vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta

Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
niin turhaa ettei sitä siedä ajatella tänään

Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa
kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta
sittenkään

Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
jos ollenkaan"

On se kumma, kun tietyt joululaulut soi päässä heti ekojen helteiden aikaan. Ja tämäpä ei ole pelkkä punakuono, tämä on myös punaniska.