Nätti päivä. Minä istun koneella. Hurrah. No, ensin tosin kiusasin tärykalvojani huikean suurella musiikkivoimakkuudella ja yritin piirtää. En nähtävästi osaa, kun halusin jättää homman kesken. Ihan liian kauan ollut piirtämättä, "taidot" ruostuu.
Pohdin kuumeisesti, sopisiko minulle otsatukka. Tahtoo sellaisen! En tiedä miksi, luulin traumatisoituneeni ikiajoiksi ala-asteaikaisesta otsatukastani. Nyt sellainen voisi olla ihan kiva. Ei tosin sellainen keskeltä päätä lähtevä.
Kaikki kaikkosivat jonnekin loman ajaksi. On se hyvä että joku jää möllöttämään Jyväskylään ja pitämään vahtia. Nyt olisi kamalasti mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, kun on monen monta vapaapäivää. Ja mitäkö minä teen? En mitään! Ärh. Pitääkin laiskotella. Tahdon töihin vaikka, edes!