kaiku kaipaavan sydämen
ääni häviää hämärään
tutkii kylmin sormin pintaa
tunnustelee sen muotoa
mihin on kadonnut
tuo tyttö hentoinen
mihin on jättänyt
pehmeän sydämen
kuka vei mennessään
kuka kuiskaili korvaan
kuka antoi lupauksen
kuka vielä kaipaa
aamuun herää hän
katsoo vierelleen
on niin kovin vieras
tuo toinen ihminen
tahtoo takaisin uneen
jossa sydän kaipaa
jossa sormet etsii
ja tunnistaa tuon tutun muodon
uneen jossa ääni häviää hämärään
eikä enää tuo toinen ihminen
ole niin vieras