Oon ihan varma, et meil on yhteinen sielu tai joku, ollaan kahes ruumiis ja se tekee biisei mun kropan hengailuist ja fiiliksist. Näin sen on oltava.
'...Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta
opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään,
onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei...'
mutta:
'...Mul ois vähän hassuu rahaa täällä taskun pohjalla
kyl ne painamasta pois saa juhlimalla
parilla kaljalla ja jalalla koreasti
me voidaan jatkaa huomisaamuun asti!'