IRC-Galleria

Yhdessä paikassa on mukavaa, sieltä silti haluaa pois ja odottaa muka jotain. Kaikki on kuitenkin samaa shittiä kun ennenkin, enkä vieläkään ymmärrä mitä oikein kaipaan ja miksen sitä saa. Tunnen itseni aina niin hirvittävän yksinäiseksi vaikka ympärillä olisi melko tarkkaan 60574 ihmistä, jotka voisivat olla lähimmäisiä siinä missä ne yksi tai kaksi joita kaipaan enkä koskaan tavoita.

Olenhan kuullut sen kunnioitettavalta taholta, että vaadin ystäviltäni ihan liikaa. Miten niin muka, en mä voi vaatia keltään mitään kun ei mulla kerran ole ystäviä. Ehkä lievää angstangstia, mutta aika totuudenmukaista silti. Vaikka kuinka kerään ympärilleni kavereita ja oikein hyviäkin sellaisia, ei silti kukaan ole se mitä haluaisin. En voi kieltää etteikö mulla olis ystävää, joka omien sanojensa mukaan yrittää olla viiden arvoinen, mutta se on oikeastaan aika vähän silloinkin kun on edes jotain. Ei, en mä kulta sua väheksy. Oon vaan niin saakelin ärsyttävä angstinen teini ettei mulle kelpaa mikään. Ärsyttävää.

Hukkasin punaisen langan ja sorruin angstaamaan.

Angstangst.