Sekavaa. Eilinen ilta oli toisaalta tosi ihana. Se vaan loppu liian pian. Yksin jääminen on ehkä pahinta mitä voi tapahtua, ja kuitenkin se on aina väistämättä edessä. Pelotti kävellä yksin bussipysäkiltä. Oli niin pimeetä, ja hiljasta. Keksin kuitenkin katsella taivalle. Näin tähdenlennon. Kerkisin kyllä toivoa, mut en edellenkään usko sen toiveen toteutumisen. Melkein mitä tahansa voi saada, paitsi sen mitä (ketä) haluaa. Ja voiko toivoo samaa asiaa lyhyellä välillä uudestaan? Toivoin sillonkin kun kello oli 00.00. Mutta toivominen ei oikein auta. Rukouksiinkaan ei saa vastauksia sillon kun haluais.
On tosi ahdistavaa lukee niitä 9/11 juttuja. Miks maailmassa on niin paljon pahaa? Sitä juttua lietsotaan julkisesti ihan liikaa, en mä halua lukee sellasia juttuja. Kokeilin sen "Menkää mihin tahansa Wordiin tai WordPadiin. Kirjoittakaa WTC terrori-iskujen lentokoodi joka on Q33 NY ja vaihda fonttikooksi 48 ja fontti Windings: ksi." Meinasin vetää viinirypäleen vääräänkurkkuun ja jotenki se oli vaan niin ahdistavaa. Outoo.