Ehkä sä näet että kattelen sun kuvii, mut et silti tiiä kuinka kauan ja millä mielellä. Et sä ehkä tiedä muutenkaan millä mielellä, satutit enemmän kun voit ehkä kuvitella. Olen mä aika hyväuskoinen, mut kyllä mä uskon et kaikki vois olla niin kuin ennenkin. Kyse on vaan siitä halutaanko, ja koska mä haluan niin kyse on siitä haluatko sä. Mutta mä en halua itseäni ehdoin tahdoin satuttaa.
no plaah. mun elämää peittää suuri varjo jota hiukan valaisee hiukan ihana hiusväri jonka ostin mutta synkistää pari tyyppiä ja yks bussikuski.
Kipsi poissa on, en kaipaa yhtään. Jalka näyttää aika ällöltä(kuten myös paprika, ja joksu..), mutta aika kivaa. Viikon päästä pitää pystyä seisoon tuen kanssa tasapainolaudalla, mutta epäilen että pystyisin siihen edes kahdella terveellä jalalla... o.O