Ohi on. Eikä ole edes hirveän haikea olo, en ole vielä tajunnut koko asiaa, itku tulee sitten kun tajuan. Pelkkiä hyviä muistoja on mielessä, viimeiset hyvät päivät koulussa ja muualla hukuttaa kaikki huonot muistot. Tai no, Mikkiksen maailmanennätys potkulaudalla... :D
Ei millään muulla porukalla oo kiva saada kokiksia päälle vaan koska jollekin tulee mieleen heittää ne sun naamalle, tai saada ruohoa ja naperoita housuihin ja paidan alle ja joka paikkaan koska jollain sattuu oleen hepuli.
Opettajan välinpitämättömyys ja vaivautuneisuus on pieni kivi mun kengässä, mutta aika kultaa muistot ja joskus se hiertää kenkään reiän ja putoaa matkalle. Todistus harmittaa ehkä kaks päivää, paitsi jos sillä ei pääse mihin haluaa.
Huoh. Yhdeksän kertaa huoh, yksi jokaiselle vuodelle.
10.6.2017