IRC-Galleria

Mun sydän jäi Eestiin, toivottavasti heidi tuo sen kun tuo muutakin mitä sinne unohtui.

Emotyttö,
kippurahäntä,
hometukka.
Sika tai vihannes.
Your emo forever.

Miltä tuntuu asua paikassa jossa kulkee busseja kerran päivässä ja jossa voi tehdä ihan mitä vaan eikä kukaan kyttää. Millaista on maata pimeänä yönä pellolla, katsella tähtiä ja kuunnella hiljaisuutta. Kyllä maalla on mukavaa, vaikka välillä tulee mieleen joku maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri.

itkettää ja suruttaa ja kiukututtaa ja sattuu pirusti.

Jos et sä osaa selittää niin et sä tajunnut.

En jaksa enää olla tällänen rampa. Kuka voi auttaa, kuka voi lohduttaa? Vai voiko kukaan?

Mulle tuli yhtäkkiä kauhea ikävä. Ikävä ihaniin hetkiin, ihanien ihmisten kans ihaniin paikkoihin. Kaikki hauskat ja oudot asiat hymyilyttää, vaikka aikaa on väliin mahtunut ehkä liikaakin. Tajusin ihan ajattelematta miten joku ihminen voi olla niin rakastettava, kaikki ne pienet asiat jotka saa hymyilemään.

Mä haluuuun koiran. Oon niin kyllästynyt oleen vammanen rampa ja Totsikin on niin rasittava.

Rankkaa ajatella treenausta. Vaikka se on kyllä kivaa. Tulis vaan se Eevu, ei oltais niin heitteillä. Kannukset on pelottavat.

Mut en mä VOI olla siellä viiteen asti!

Mulla ei oo elämää, kuulemma. Lähden Nipan kaa Hamina Bastioniin. Mutku ei se oo mun opettaja enää, me ollaan oikeesti vaan kavereita.

Mä tarvisin sporrat, kuulemma. Kun mun kukkanen on hiukan vetelä. Pitäis löytää joku ryhti, niin olis helpompi koota. Kun sais koottua, pääsis hyppeleen.

Mun päävehkeet hajoo, näemmä. Pitää tehdä asialle jotain. Kenties käyttää jesaria, mutta ei missään nimessä ostaa uusia.

Haluaisin hackamoret. Niitten kanssa kaikki vois olla helpompaa, kuulemma. Mut ei veikkoset, en mä sellasia ostaa aio. Ne maksaa rahaa, jota mulla ei ole ja sponsoreilta ei heru. Edes rahaa.

Ihmepähkinöitä. Ime pähkinöitä. Joo. Mo.