On vähän härö olo. Sellanen tyhjä ja turha. Kaikki kamelit on leirillä, ja oon ihan yksin. Se on ihan kivaa, huomenna Espooseen ja Helsinkiin. On kauhea rahapula, se ketuttaa lievästi. Ärsyttävää pyytää iskältä rahaa, koska sillä ei oikeasti enää ole sitä niin paljon kun joskus on ollut, ja se rutisee kun pyytää. Mixulta saisin rahaa jos ehtisin joskus nähdä sen, mutta pyysin liian myöhään enkä varmaan ehdi saada ennen kun lähden. Paitsi jos menen myöhemmällä junalla hakeakseni ensin rahaa. Typerää. Mutta en voi shoppailla jos ei ole rahaa. Ja haluaisin ruskeen villaloimen Hessulle. Sellasen, jolla vois leijua. Ihan kun se olis tarpeellista, Heidillä on jo ehkä kaikki hieno mitä hevonen voi haluta. Ja se mitä Heidillä ei ole, on ainakin Satulla. Plääh.
Enkä voi edes ratsastaa enää kun pari viikkoa. :S Ahdistaa ja masentaa, mun jalka leikataan parin viikon päästä. Kuulin sen tänään ja jäädyin lievästi. Soitin Jossulle, enkä saanut edes mitään fiksua sanottua sille. Ehkä se ymmärtää. Jää pari koepäivää sille ajalle kun olen sairaalassa, mutta ei hirveästi kiinnosta. Kyllä ne ehtii tehdä. Joku saksa ja kemia muistaakseni, eipä niillä niin väliä. Saksan kokeeseen ei tarvi edes mennä jos ei halua ja kemian nyt voi tehdä koska haluaa kun hymyilee Veitselle nätisti. :p
Vähän häröä, kävin kotona kertomatta sen kummempaa syytä. Värjäsin -tainomervivärjäs- mun hiukset sillä aikaa, ei siihen kauheesti muuta syytä ollutkaan. Mutta äiti ei edes huomannut sitä. Ehkä kun ne oli vielä märät, tai sit se ei vaan tiedä minkä väriset mun hiukset on. Isi näki kun niitä värjättiin, mutta se ei kommentoinut mitenkään. o.O Tai voiko siihen olla kellään mitään sanottavaa, kaverit on keittiössä ja toinen sutii toisen päähän vihreetä kolmannen hammasharjalla...
Tekee mieli tekstata jollekin, mutta en tiedä ketä kiinnostais mun murheet kaiken vähiten vähän. :pppp Kaikki on vaan jossain pitämässä kivaa. :/ Ehkä mullakin huomenna on kivaa, mutta vasta huomenna.