Lauantaina pääsin nyt vihdoin ja viimein taas hyppäämisen makuun. Markku oli tullut pitämään kurssia ja mentiin puomeja ja pieniä esteitä. Sain mennä sitten radan vielä lopuksi vähän isompana, kun en osallistu huomenna. Ei kahta päivää peräkkäin esteitä vielä, kun olen ollut sairaana, sain kuulla. Ihan tylsää, hyvin olisin jaksanut. Markku ihmetteli, kun en enää pukittele ollenkaan. No, odottakoot vaan, kyllä mä vielä sille näytän.
Sunnuntaina sitten satoi kaatamalla koko ajan. Olin Sipon kanssa tarhassa ja valuin vettä kuin uitettu poni. Pääsin onneksi heti sisään kuivattelemaan ja syömään heinää. Mutta sitten kuivanneena omistajat halusivat viedä mut takaisin sinne vesisateeseen liikutettavaks. Hullua toimintaa sanon mä. Ja sitten varusteiden poiston jälkeen vielä letkutukseen. Onko ne ihan kahjoja? Ensin kastutaan läpimäriks ja sitten pitää vielä letkulla kastella. Eikö se rankkakaatosade ollutkaan tehnyt tehtäväänsä tarpeeksi hyvin, mitä? Kuulemma hiekat pois jaloista vaan, no niin kai. En kyllä olis halunnut tulla enää ulos, mutta pakkohan se on, kun on kiltti hevonen. Mutta mä en pidä sateesta. Lämmin boksi maukkaine heinineen ja vesikuppilotrausmahdollisuuksineen on paljon mielekkäämpi ajanviettopaikka.