IRC-Galleria

Eilen olin apea, vähän väsynyt ja nuutunut. Hoitaja C oli kävelemässä ja sen jälkeen oli vähän lämpö koholla. Laski kuitenkin siitä nopeasti normiksi, joten oli varmaan vaan rasituksen takia vähän koholla, tiedä sitten.

Pääsin wanhan tarhakaverini Aappanan kanssa tarhaan oleilemaan, mutta mitä häh. Siellä oli myös joku pienen pieni hevonen, poni kuulemma, jota Sipoksi kutsutaan. Meitä oli siis kolme. Mulla on lauma! Olin kuulevinani, että alamme tarhata näin.

Ainakin toivottavasti nyt on viimeiset pennut pistetty vähään aikaan. Kaulaa kutittaa ja oon hangannu siitä vähän karvojakin pois. Ei oo kauheen kiva, kun kaks neulaa päivässä työnnetään ihon alle. Joten en haluais enää tollasta lääkitystä. Ei kiitos.

Tänään pääsin onneks jo tekemään vähän töitäkin. Ravattiin ja laukattiin vähän. Jalka tuntui hyvältä. Nyt, kun turvotus on laskenut niin jalka tuntuu ihan omalta eikä joltain puutuneelta vanhan hevosen raajalta. Olin ihan oma itseni, toimin hyvin. Tyytyväisenä liikuin melkein parin viikon tarhailun ja kävelytyksen jälkeen.

Eilen ja tänään sain jo käydä tarhassakin. Nautin ja piehtaroin pitkään ja hartaasti. Ja tänään aamusella väsytti sen verran, että kävin ihan reporankana makaamaan tarhassa. Aah, mikä nautinto. Ja tietäähän se lisää hoitamista ja hoivaamistakin, kun olen ihan pölynen. Ja kaikesta huomiostahan mä tykkään, eli kaikin puolin hyvä juttu. Ja ehkäpä se kisahevosen elämä tästä taas lähtee rullaamaan, pitäkää kaviot ja peukut pystyssä, että tulehdus on selätetty.

Kotona siis jälleen! Eilen puolenpäivän aikaan mua vielä ultrattiin ja haavaa tutkittiin, ettei sinne ole muodostunut paisetta. Eipä ollut, ainakaan vielä. Eläinlääkäri näytti omistajalle kuinka penisilliiniä piikitetään ja seisoin ihan kiltisti hiljaa paikallaan, vaikka se vähän nipisitikin. Tyttö, jonka nimi alkaa M:llä tuli hakemaan mua isolla vihreällä kuljetusautolla, ihmettelin vähän, että minnekähän mua nyt taas viedään, mutta ai sitä riemua, kun huomasin, että olenkin taas kotona. Piti ihan ravailla Jonnan perässä, kun olin niin iloinen. Tallitekijämme S oli laittanut minulle heinää ja säilöä boksiin odottamaan ja söin innolla.
Pääsin iltapäivällä sitten kävelylenkille, piti vähän pöreillä ja ihmetellä, heh. Täytyyhän sitä nyt johonkin se kaikki energia käyttää mikä on kertynyt, kun on viikon vain kävellyt. Oli kiva kävellä tutuissa maisemissa ja nähdä kaikki heppa- ja ihmiskaverit. ihana olla kotona!

Pääsin tänään kävelemään tonne Viikin peltojen ja lehmien lähelle. Linnut oli vähän pelottavia ja sitten tais pään yli lentää yks lentokonekin, Malmin lähelle kun ollaan. Jännää. Piti alkuun vähän puhista ja pöristä ja ihmetellä. Sit piiitkäällä hiekkatiellä rauhotuin ja rentouduin ja maltoin kävellä rauhassa. Kuvagalleriassa muutama kuva Viikin maalaismaisesta maisemasta. Sain myös kuulla tänään hinta-arvion hoidolle tähän mennessä. Ei oo ihan halpaa tää eläinsairaalassa oleilu, vaikka opetussairaala onkin.

Nyt on sitten käyty röntgenissä ja jalka on ultrattu. Röntgenkuvia varten sain rauhottavaa ja olin tapani mukaan kovin säyseä. Kiltisti annoin kuvata ja seisoin ihan paikallaan. Katsottiin myös kävelyä ja juoksemista ja onnun ihan vain vähäsen enää. Jalka ultrattiin ja siinä näkyi, että haavan kohdalla luu on vain kolmen senttimetrin päässä, joten ei ollenkaan olisi ollut mahdotonta, että haava olisi sinne asti ulottunut. Mutta onneksi nyt näyttää siltä, että näin ei ole vaan turvotus ja kipu johtuu vain bakteerista, joka on päässyt haavaan.

Homman nimi on nyt se, että nyt vain odotellaan verikokeiden tuloksia. Niistä riippuen sitten pääsen joko huomenna kotiin tai sitten jään perjantaihin asti tänne saamaan hoitoa. Jos lähden kotiin, niin hoitona on pelkkä penisilliini lihakseen pistettynä. Jos taas jään eläinsairaalaan niin saan sitä suoraan suoneen yhdistettynä gentamysiiniin, joka taas vaikuttaa erityyppisiin bakteereihin. Mutta sitä en voi saada kotona, kun sitä ei kai voi piikittää lihakseen. Verikokeiden tuloksista riippuu, että miten tehdään.

Huomenta vaan, eilen ei tullut merkintää, kun Internet oli rikkki :) Eihän näin uudessa talossa kaikki asiat vielä toimi. Mutta täällä klinikalla siis edelleen. Eilen mulle laitettiin toinen kanyyli, kun ilmeisesti se edellinen oli mennyt tukkoon (katso kuva galleriasta). Nyt karvat ajeltu ja tikkejä ommeltu molemmille puolille kaulaa. Jalan tukiside otettiin pois, koska turvotus oli vähän ehkä jo laskenut. Omistajat tuli molemmin kappalein mua tervehtimään ja harjaamaan. Pääsin myös vähän ulkoilemaan. Tosin kuulin, että vanhalla Hämeentien paikalla olis ollu huomattavasti virikkeellisempi talutteluympäristö wanhoine waahteroineen, koiratarhoineen ja isoine peltoineen, mutta kyllä toi parkkipaikkakin kelpasi paremman puutteessa. Olin siellä samaa aikaa ähkystä kärsivän Topi-suokin kanssa. Tutustuin myös viereisessä karsinassa asuvaan sydänvaivoista kärsivään maastoestehevoseen. Vaihdoimme kokemuksia, sillä olenhan minäkin jo tosi kokenut maastoesteillä. Olinhan hei sentään Ypäjällä kesällä. Nyt odottelen, että aika kuluu, kohta nimittäin pääsen tutustumaan kovinkin läheisesti Herra Wilhelm Röntgenin keksintöön. Jalkani nimittäin kuvataan ja katsotaan, että onko tuo haava mennyt luukalvoon saakka. Pitäkää mulle peukkuja, ettei ole. Silloin voisin ehkä jo huomenna päästä takaisin kotiin!

Jep, jep täältä klinikalta kirjottelen. Jalka oli siis sen verran huonona, että päätettiin lähteä tutustumaan Viikin uuteen hevossairaalaan pedikyyrin, eli jalkahoidon, merkeissä. KembusRemppaKemppaisen omistaja toi mut tänne ope-S:n traikulla, kun mullahan ei vielä ole omaa kuljetusmahdollisuutta. Eläinlääkäri putsasi haavan, ruiskutti sinne keittosuolaliuosta, laittoi kiinteän kanyylin kaulaan ja antoi suoraan suoneen broad spectrum antibiootteja, jotta tulehdus saataisiin selätettyä. Vai pitäiskö sanoa jalatettua? Jouduin jäämään tänne nyt toistaiseks, ainakin tiistaihin saakka. Ja täällähän ei oo mitään ihmeempiä tekemisiä hoitojen välillä, joten tiedossa on paljon blågiviestittelyä kiinnostuneille. Sain paljon kehuja hoitavalta eläinlääkäriltä ja hoitsulta, kun käyttäydyin niin hienosti. Hoidon jälkeen pääsin omaan hienoon boksiin ja sain heinää eteeni. Omistajat palkitsi mun hienon ja fiksun toiminnan myös porkkanoilla. Ja huomenna ne lupas tuoda mulle iso-G:ltä terveisiä kera omenoiden. Tässä tämä tältä erää, Bååke kuittaa klinikalta.

Siis tänään turvotus tippunut polveen ja sääreen (katso kuvagalleriasta). Aikamoinen fanttikoipi vieläkin ja hankala kävellä. Mutta sain kiltiltä iso-G:n omistajalta omenoita ja omalta ihmiseltä porkkanoita, jotain hyvää siis siinä, että on kipeä. Tänään aloin myös syödä greenlinea ja B-vitamiinia, kun on noi viileät yöt jo laittaneet talvikarvan kasvamaan. Odotettavissa siis parin viikon sisällä oikea nallekarhupehmoinen-Bååke. Niin kuin mä aina sanon, niin on hyvä varautua talveen ajoissa. Koskaan ei tiedä, koska sitä lunta pukkaa ja tulee kylmä. Sitäpaitsi sellanen karhukarva pukee mua, koska oon yhtä lutuinen ja suloinen kuin nuo otsomesikämmenet. Grr.

Tänään kiltti tallintekijä soitti omistajalle kertoakseen, että mun jalka oli tosi turvonnu ja pahannäköinen. Omistaja soitti uudestaan eläinlääkärille ja sieltä annettiin mulle Oriprim-kuuri, jotta pääsisin eroon tosta tulehduksesta. Tänään olin kyllä jo paremmalla tuulella enkä enää niin surkeakaan. Lämpöä ei ollut kuin nimeksi ja muutenkin olin jo paljon pirteämpi ja veikeämpi. Osaan kyllä esittää kaikille olevani oikein surkean surullinen ja kipeä, sillä tavalla saa paljon enemmän huomiota ja tosi paljon kaikkea namia, omenaa, porkkanaa ja sen sellasta, olen huomannut. Hähää. Mut toivottavasti toi lääke auttaa, pääsis tekemään jotain muutakin kuin seisomaan letkutuspaikalla ja kävelemään verkkaiseen tahtiin lähiympäristössä. Pitäkää peukkuja. Paranepian-toivotuksia ja ennenkaikkea niitä paranepian-nameja vastaanotetaan osoitteessa booke@tahtookaikkeahyvää.com Tänne blågiin voi tietty myös jättää terkkuja.

Ei siis parannusta jalka-asiaan vielä. Sulfakuurin saan perjantaina, jos siihen mennessä ei turvotus ja kipu ole hellittänyt. Näin sanoi viisas eläinlääkäri. Tänään siis ei sen vauhdikkaampaa menoa ja meininkiä ollut tiedossa kuin tarhailua, letkutusta, kävelyä, letkutusta. Sain kuitenkin banaania ja omenaa, joten siitä vähän mieli parani. Muuten olo oli aika surkea. Yritä siinä nyt kävellä, kun jalka on kuin sillan tukipilari; paksu ja taipumaton. Mutta oikeassa se omistaja oli, kävelytys auttoi ja turvotus laski vähän. Joten oli siitä hyötyä. Huomenna tiedossa samanlaista, ei siis esteitä vieläkään. Höh. No, tässähän ehtii hyvin sitten kerätä taas riekkupukkienergiaa. Kyllä mä sitten ens hyppärillä näytän miten paljon oon hyppäämistä kaivannut :P