IRC-Galleria

Nyt on sitten muutettu tänne Peuramaa- nimiseen paikkaan. Jouduin jättämään kaksi vuotta kotinani toimineen boksin ylätallin oven vierestä ja nyt asun kahden ruunan välissä. Oikealla puolellani on suuri rakkauteni kahden vuoden takaa (PP) ja vasemmalla poniherra Topi. Irvistelen niille, koska en tunne niitä vielä.

Olen ollut ison-G:n kanssa tarhassa nyt lauantaista asti. Sunnuntaina päätin ilahdutta omistajiani nautiskelemalla ja piehtaroimalla turpaan asti itseni mutaiseksi. Pitäähän sitä kokeilla minkälaista uudessa tarhassani on piehtaroida. Ihan kivaa oli. Ja koska olin niin likainen niin sain oikein paljon huomiota kaikilta ohikulkevilta ihmisiltä. Siistiä. Tai ehkä ei niin siistiä, mutta anyway...

Pääsin myös johonkin hyrrään kävelemään. 'Round and 'round again. Vähän tylsä laite. En millään jaksais kävellä niin reippaasti. Mutta pääsen kävelemästä sillä, että ravailen aina laitteen kiinni. Tosin sitten joudun ravaamaan. Hmm. Täytyy vielä miettiä, että miten kannattaisi toimia... Ehdotuksia otetaan vastaan tähän alle kommentteina.

Kuulin, että muutan. Auts. Viimeinen viikko omassa kodissa menossa. Tylsää on pienen hevosen vaihtaa asuinpaikkaa, vähän jo stressaa. Oon kuitenkin asunut tässä samassa karsinassa jo yli kaksi vuotta ja sitä ennen asuin viisi vuotta samassa karsinassa Turussa. Ei tekis mieli vaihtaa, mutta kuulemma on pakko, että omistajat pääsevät aikaisemmin illalla ratsastamaan.

Uusi asuinpaikkani on se hieno paikka, jossa kävin alkuvuodesta kahtena viikonloppuna valmentautumassa. Siellä on se lämmin paikka, jota solariumiksi kutsutaan sekä se outo hyrrä, joka kulkee nimellä kk. Sinne kuulemma joudun sitten jossain vaiheessa. Vähän jo pelottaa. Mutta paikkana se talli oli kyllä ihan kiva, nopeasti kotiuduin sinne Macarenan boksiin, kun sain sitä silloin maaliskuussa lainata, joten eiköhän tämäkin elämänmuutos kestetä.

Tarhakaverikseni saan Ison-G:n, jonka tunnenkin jo pitkältä ajalta, oltiin viimeksi kesällä laitumella yhdessä. Jotain tuttua sentään. Luulen kyllä, että jään kaipaamaan Aappanaorkesterin muita jäseniä. Omistajani on kyllä sanonut, että tulen kyllä käymään Soukassakin, valmennuksissa ja kisoissa ja sen sellaisissa, joten ehkäpä niitä sitten silloin näkyy.

Nyt ei kuulu muutenkaan kauhean hyvää. Olen kipulääkekuurilla. Selkäni on jumissa ja liikun kuin tönkkösuolattu kala. Vähän lääke on jo auttanut ja torstaina tulee eläinlääkäri katsomaan. Jaiks.

Eka kisamatka omassa traikussa takana ja kivaa oli. Ainut huono puoli oli, etten voinu hölmöillä siellä omassa rauhassa, koska omistajat kyttäs autossa traikku-camin avustuksella, että mitä mä siellä matkan aikana teen. No, kun kerran yksityisyys on jo mennyttä, niin laitetaan tää nyt sitten kaikille. Tässä siis minä, matkalla Hangöööstä kotiin. Wuhuu! Heinäverkko on pop :)

http://www.saunalahti.fi/mpelanti/traikussa.html

Bååke tykkää, Bååke tykkää, Bååke tykkää, Bååke tykkää...

Bååke tykkää traikusta ja traikku tykkää Bååkesta
Vaik Bååke joskus esittää, ettei siit muka tykkääkää

Traikkuharjoitukset aloitettu :)

Siinä siis Bååbokkeen kuulumiset lyhyesti. Ihanaa. Se viihtyy niin hyvin ja lapsetkin on tykänny. On kuulemma niin tosi ihanan kiltti :) Niin onkin. Ja maastoilu on ollut kivaa vaihtelua, kun ei kotona maastoon pääse ollenkaan. Nyt on saanu vetää tukkatakana huoletta. Vaikkei nyt niin lujaa oo mentykään, mutta Boo joutuu laukkaamaan aina ihan kuin viimeistä päivää. Hihii. Hassu kesäBoo.

Bååke pääsi eilen ansaitulle kesälomalle. Oltiin Hyvikäällä aluekisoissa, mentiin 90 ja 100, koska kuskin häntäluuhun ja selkään sattuu. Ja sormeen ja vaikka minne. Sen verran alkaa olla noita sotavammoja viime aikojen tippumisista.

90 alkoi vähän varovaisesti, oikeestaan vasta vitosesteeltä pääsin vauhtiin. Meni nollan ja uusinnassa sit vaan laukkasin vähän eteenpäin ja käänsin suht pienet tiet. Lopputuloksena voitto melkein 2.5 sekunnin turvin. Eka alueluokan voitto! Ja onnistumisesta teki täydellisen se, että Kiku sijoittui Tuutin kanssa ekoissa aluekisoissaan tokaksi. Hyvä Soukka. Hyvä L-ER! Hyvä hepat! Sussu olis ollu toka, jos ei olis tiputtanut uusinnassa yhtä pystyä, joten kolmoisvoitto oli todella lähellä.

100cm alkoi hyvin, jatkui hyvin ja meni hyvin. Harmittavaa kyllä niin yks pystyeste tippui. Tilastopudotus, siihen ei ollut mitään syytä. Ylin puomi vaan tippui, Boon takajalat osui siihen vähän, en tiedä miks. Mutta rata oli taas suhteellisen nopea, vaikken erityisesti ratsastanutkaan aikaa. Hieno Boo!

Boo lähti sitten Annan kyydissä niille suoraan kisoista. Pääsi laitumelle kera Roksian, Paolan ja Gabyn. Odotettiin kunnon shöytä, mutta eihän ne mitään tehny. Annan hepat ravaili vähän ja yritti tehdä tuttavuutta. Booboke vaan söi. Pelkäs varmaan, ettei saa kauaa olla siellä ja ajatteli, että on paras käyttää aika olennaiseen: syömiseen. Annan galleriassa (www.irc-galleria.net/roksija) on kivoja kuvia laitsalta.

Siellä se poni saa nyt oleilla ja nauttia varmaan koko kesäkuun. On se lomansa ansainnut, todellakin!

Ei se kuski vaan pysy siellä satulassa, ei sitten mitä tahansa mä teen. Keskiviikkona se yritti tuupata mua neljän askeleen välin kolmella. En sitten lähtenyt hyppyyn viiden metrin päästä, en. Otin pienen askeleen ja sanoin, että hei, tähän on pakko ottaa vielä yksi askel. Eihän se siellä selässä sitten pysynyt vaan singahti oikein kunnolla selälleen ja päälleen. Kuulemma sattui ja pienen aivotärähdyksen sai. En mä kyllä tarkottanut mitään pahaa. Kovasti yritin korjata kuskin virhettä.

No eilen sitten Markun kurssilla. Tulin vesiesteelle ja yhtäkkiä tulikin sellanen fiilis, että vielä ehkä tarttis yhden pienen askeleen. No enhän mä sitten uskaltanut sellasta ottaa, ettei kuski taas tippuis ja hyppääminen loppuis siihen. Pysähdyin sitten. Mutta se kuski tuli siltikin alas. En tajua. Jos mä hyppään, se tippuu. Ja jos mä pysähdyn, se tippuu. Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? En ymmärrä.

Auttakaa viisaammat.

Aikamoinen rutistus Laakson kisoissa on nyt takana. Bååboke hyppäs 90 ja 100cm. 90:ssä se oli aika vahva ja suurimmaks osaks vaan vei mua (mitä, pullahevonenkin osaa viedä :). Meni nollilla perusradan, mutta tuli niin pohjaan perusradan vikalle, että meni rytmi ihan sekaisin ja otti sit uusinnan ekan taas alas (perinteisesti). Muuten nollilla ja ihan nopeastikin, vaikkken erityisesti mitään aikaa ratsastanut. 100cm oli tavoitteena tehdä sujuva nolla ja siinä onnistuttiin. Lähdin 13:na ja menin suorituksella neljänneks. Luokassa oli 78 lähtijää ja lopuista meni muutama vielä ohi ja olin lopulta 7. Eli ihan jees.

Oli mukava huomata, että laukka on sujuvaa silloin, kun annan sen sujua. Eli ei tartte edes ratsastaa pieniä teitä niin silti aika on ihan hyvä. Nyt sitten seuraavaks Sennuderbyyn, joka on perinteisesti mennyt multa aina aika huonosti. Viime vuonna 12vp. Katotaan, jos nyt onnistuttais paremmin. Kaikki kaviot ja peukut pystyyn.

Niin, eilen treenit Laaksolla. Enpä edes muista milloin olis viimeks mennyt noin huonosti. Tai siis, milloin olisin itse ratsastanut noin tolkuttoman huonosti. Kyllä sitä vaan on tajuttoman tyhmä, että antaa kahden peräkkäisen maaperäntutkimuskokemuksen vaikuttaa itseensä niin paljon, että rupeaa ratsastamaan hevostaan kauheella paineella edestä. Båå raukka. Se niin kiltisti hyppäis, jos ratsastajan rupukka ei roikkuis ohjissa ja yrittäis täysillä estää sitä laukkaamasta esteelle. Äh. Koska mä oikein opin?

No, sit sain jossain vaiheessa taas hyvästä fiiliksestä kiinni ja sit menikin jo hyvin taas. Mutta tulin sieltä 110-tasolta nyt pois. Harmittavaa, että en ollutkana itse vieläkään valmis. Pikainen käväisy siellä kymppitasolla ja saattoi olla tämän ratsastajan ainoa käväisy siellä. Jos ei pää kestä niin ei se kestä, minkäs teet.

Mutta on tää vaan mahtava laji! Iästä ja kokemuksesta huolimatta jokainen meistä tulee välillä reilusti ja ehkä hieman yllättäenkin alas tasolta, jolla luuli jo tulevansa toimeen. Nöyräksi tekee. Ja hyvä niin. Eihän tää laji kiehtois vuodesta toiseen, jos yhden tason saavutettuaan pysyisi siellä hamaan loppuun saakka. Aina on uutta opittavaa itsestään, omista kyvyistään ja kapasiteetistaan. Ja pitää muistaa ja tiedostaa se, että oma huono fiilis, stressi ja keskittymättömyys vaikuttavat suoraan myös siihen toiseen osapuoleen, hevoseen. Jos ei itse anna parastaan, kuinka voi olettaa, että hevonenkaan antaisi?

On nää hevoseläimet vaan mahtavia. Ja Båå on paras! Toivotaan, että saisin tehtyä sillä hyvät radat viikonloppuna Laaksolla, se on todella ansainnut sen, että ratsastaja menee sillä hyvin.

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo ounastelin, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Tällasta tää esteratsastus on, välillä maa kutsuu :)

http://www.saunalahti.fi/~mpelanti/varuboden.html