Takas lappeenrannassa, vaik täl hetkel haluisin olla helsingissä tavastian luona kököttää että näkisin Miyavin uusiks, eli siitä voitte päätellä et keikka oli aivan mahtava.
Jonotus meni kauheen nopeee ja kaikki kenen kaa juttelin ja olin oli aivan ihania. Haha, välistä jännitti niin paljon (okei useasti, melkee kokoaika) ja olin niin innoissani et tärisin, eikä sen puolee ettenkö nytkin tärisisi.
Sit ku päästii sisälle ni olin kolmannessa rivissä suunillee ja siihenkin meinas liiskaantuu, ja si ku myv hyppäs alas lavalta ja meni toiseen reunaa seisoo siihen aidan vieree ni porukka liikku sinnepäi, takaa tyypit rynni eteenpäi ja mut siinä häsäkkässä työnnettii eturivii, ja sit ku se tuli aivan siihe lähelle mis olin, melkee heti siihen vieree, ei ihan mun etee, mut viereisen etee, ni se piti mun kädestä kii ja aww.
Ja sit aattelin et en itkis siel keikal mut se oli mahdotonta, sen jälkee ku se alko puhuu siel, varsinkaa sen jälkee ku se puhu sen lapsesta ja aaaa.
Ja ööö, en oo vielkää oikee kunnolla tajunnu et näin sen, että koskin siihe, että se piti kädestä kiinni ja ja ja ja... yhy.
tuli kauheen sekava ja näin mut en pysty nyt yhtää selvempää kirjottaa ja nii.
Ja superiso kiitos kaikille!
Kiitos Miyavi!<3