IRC-Galleria

Kun miettii mitä elämä oikeestaan valtaosalla ihmisiä on, niin raaka fakta on se että harva osaa nauttia ja arvostaa sitä niinkuin pitäisi. Saattaa olla monen kohdalla laiskuutta ja pelkoa yrittää muuttaa mitään, koska se normi töissäkäyminen ja perus arki mitä moni harrastaa on niin tuttua ja turvallista että siinä on helppo pysyä.

Ihminen on outo olento, joka ei edes ymmärrä ottaa opiksi virheistään, tai onha se virheestä kiinni. Mutta ne perus turhuudet mitä itse tulee harrastettua on palavien nesteiden juonti ja niiden vaikutuksen alaisena tulee toisinaan toimittua jokseenkin kyseenalaisesti.

Sitten ku on juonu kaiken mikä syttyy tuleen ja minkä saa käsiinsä, ni on yleensä enemmän tai vähemmän paskana seuraavana päivänä. Mutta sitten kun siitä palautuu on se paskana oleminen ja oksentaminen poistunu mielestä ja alkaa taas miettiä että mihin baarii tänään lähtisi.

Ehkä se on sitä että ei ole muuta tekemistä viikonloppuisin kuin heilua siellä kuppiloissa, tai ehkä siitä että se on hauskaa, vai saattaisiko se olla sitä että kun viikolla joutuu noudattaa tiettyjä rutiineja, niin viikonloppuisin haluaa päänsä vapaaksi niistä rutiineista ja muista ajatuksista mitä pyörii päässä?

Musta tuntuu että se on kaikkia näitä, ja myös vähän sitä että masokistisesti haluaa nähdä että mitä kaikkea se oma kroppa kestää, eli jonkunmoisten rajojen hakemista, mikä on kieltämättä hauskaa mutta sen ymmärtää tyhmäksi vasta siinä vaiheessa kun on tapahtunu jotain ei toivottua, tai alkaa ajatella että on tapahtunu jotain ei toivottua.