IRC-Galleria

CMX - Totenmann

Jälkeen päivän ihmeellisen
katson sinun kasvojasi.
Olet minulle maailma,
olet minulle elämän vesi.
Jälkeen päivän ihmeellisen,
kuinka kauan se on kestänyt,
olet minulle todistaja,
olen sinulle todistaja.

Minä kannan ruumistasi läpi tuhotun kaupungin,
rikotulla ruumiillani läpi tuhotun kaupungin.

Kaikki tämä meluun päättyy,
ymmärrän vain hiljaisuuden.
Tunnustelen kasvojasi,
oletko vielä elossa, ja
lopulta jää jäljelle vain
epähetki muutama, ja
pian ohi kaikki tyynni;
yössä huutaa lintu surkea.

Minä kannan ruumistasi läpi tuhotun kaupungin,
rikotulla ruumiillani läpi tuhotun kaupungin.

Linnut huutaa yllä kaiken, valo siivilöityy oksista,
ja koko luomakunta hohtaa niin kuin ajan aamussa
kalpeat morsiusneidot kukkaloisto käsivarsillaan,
ja kaikki näyttää miltei viimeiseltä unelta.

CMX - Rautalankaa

Jokainen tuntee laulun sen
jokainen kuulee sävelen
poluilta suuren tyhjyyden
kun löytää viimein rakkauden

Vartaloas taivuttaa vois tuulenvire pieninkin
kun sylikkäin me vaellamme huokaileviin laaksoihin

Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa
ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa
ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa
ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa

Välillä eksyy, kovettuu
kadottaa luotaan totuuden
kaiho ja uhma sekoittuu
kumisee kaiut tyhjyyden

Tähtitaivaan alla väijyn tuijotellen kuiluun sen
häämöttääkö jossain tieto suuremmasta, usko en

Tarvitsen suuren rakkauden
tarvitsen kasvot ihmisen
tarvitsen kaipuun totuuteen
matkalla jota vielä teen

Mokoma - En elä talven yli

Pidät minusta kiinni, minä palelen.
Koetat hymyillä, minä jaksa en.
Vielä eilen vannoin: "En usko kuolemaan",
Tänään sitä pelkään. Minä pyydän,
Pyydän lisää aikaa.

Sormet sormien lomaan, niin hyvä on.
En huomaa kosketusta, olen tunnoton.
Tämä tovi on kaunis ja viimeinen,
Juuri sitä pelkään. Minä anon,
Anon lisää aikaa.

Tiedän, en näe kevättä, en jaksa talven yli.
Tahdon vain hetken lämpöä, hetken sylissäsi.
En mieli mitään sen enempää, vain yhden kauniin muiston.
En tule näkemään kevättä, en elä talven yli.

Vaikka tapasin sinut, sitä kadu en.
Pienikin tuokio kanssasi on korvaamaton.
Olisin tahtonut tietää sinusta enemmän,
Jossain päätettiin toisin. Minä vaadin,
Vaadin lisää aikaa.

Tiedän, en näe kevättä, en jaksa talven yli.
Tahdon vain hetken lämpöä, hetken sylissäsi.
En mieli mitään sen enempää, vain yhden kauniin muiston.
En tule näkemään kevättä, en tule näkemään kevättä.
Tiedän, en näe kevättä.

Stam1na - Kadonneet kolme sanaa

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN
JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA

VIHAAN SINUA IHMINEN
EI MINULTA MITÄÄN PUUTU NÄILLÄ MENNÄÄN, EI MIKÄÄN
MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN
KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
Hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta kadota
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turha

Ruoska - Porttikielto taivaaseen

Piestyinä, alastonna seisoo lauma syntisten
Ahdettuina vuotavaan laivaan
Pysähdyn katsomaan, mutta mitään voi nähdä en
Kun tuhkapilvet peittää taivaan

Niin sinne, missä valhe raudat virittää
Ja missä valhe verkkoihinsa pyydystää

Jään kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Sivuun tieltä taivaaseen
Enkä sinne kaipaa
Kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Joutuneet saa osakseen
Porttikiellon taivaaseen

Pimeyteen missä kaikki sanat ilman pysähtyy
On viety toivo viimeinenkin
Niin kylmään, että täällä sielu kiteiksi jäätyy
Murskaantuu usko rakkauteenkin

Vain raivo elää, raivo minut elättää
Ei hetken rauhaa, raivo minut selättää

Jään kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Sivuun tieltä taivaaseen
Enkä sinne kaipaa
Kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Joutuneet saa osakseen
Porttikiellon taivaaseen

Jään kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Sivuun tieltä taivaaseen
Enkä sinne kaipaa
Kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Joutuneet saa osakseen
Porttikiellon taivaaseen