ottais kädestä, taluttais huomiseen.
Sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa.
Niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo.
Nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot.
Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä.
Mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää.
En oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää.
Ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois.
