IRC-Galleria

Harry! Harry!" Hermione läppäsi nukkuvaa Harrya persauksille niin kovaa, että poika heräsi huutaen ja löi päänsä kattoon. Tarkemmin sanottuna yläsängyn pohjaan, jossa nukkuva Neville keikahti törmäyksen voimasta alas ja rymähti Hermionen päälle.

"Her-hermione" alasti nukkunut Neville sopersi yhtä paljon kiihottuneena kuin hädissäänkin huomatessaan, kuka hänen märästä unesta hikisen vartalonsa alle oli jäänyt.

"Hermione?" kysyi myös säikähdyksestään hieman toennut Harry. Hermione ei kuitenkaan vastannut, sillä hän oli pyörtynyt tömäyksen, Nevillen erinäisten ruumiinosien ja niistä tihkuvien aromien ansiosta.
"Harry", Nevillekin huomasi viimein, missä oli. "Minun selkäni meni jotenkin jumiin, enkä pysty liikkumaan. Vedätkö minut pystyyn."

Pelkkiin pyjamahousuihin pukeutunut Harry laittoi silmälasit nenälleen ja nousi seisomaan. Ron juoksi sisään juuri, kun Harry veti Nevilleä takaapäin kaksin käsin lantiosta pystyyn. "Harry hei, arvaa mi -" Ron jähmettyi nähdessään Harryn kiinni Nevillen takapuolessa ja yöpaita-asuisen Hermionen heidän allaan. "Harry perkele!"

"Tämä ei ole sitä miltä se näyttää", Harry sanoi ja päästi Nevillen irti. Neville lämähti takaisin Hermionen päälle ja paljasti samalla Harryn aamustondiksen, jota poika ei itsekään ollut huomannut. Neville tietysti oli.


Toiseen tömäykseen Hermionekin onneksi heräsi. "Auttakaa minut ylös täältä!"
Ron ja Harry repivät alastoman Nevillen viimeinkin pois ja työnsivät istumaan Harryn sänkyyn. Ron tuijotti kohoumaa Harryn housuissa ihailun- ja kauhunsekaisin ilmein.

"Minulla oli vaatteet päällä", kasvoiltaan tulipunainen Harry yritti selittää, samalla kun auttoi Hermionen takaisin ylös. "Ei me tehty mitään."
"Niin joo, paitsi leikitte hampurilaista Nevillen kanssa", Ron näytti siltä kuin olisi saanut piiskaa Kalkarokselta.
"Minä luulin, ettei Hermione koskaan suostu olemaan mikään muu kuin pihvi."
"En ole kohta pihvikään, ellet jo tokene ja ala kuunnella, Ron", Hermione kivahti. "Harvemmin Tylypahkassa muita threesome-kokoonpanoja näkyy kuin sinä, minä ja Harry. Ettäs tiedät. Neville oli välissä vahingossa."
"Remus-James-Sirius", Harry huomautti tyhmänrohkeasti.
"Työtön-vainaa-vainaa", Hermione kuittasi, mulkaisten Harrya vihaisesti.
"Äh", Ron sanoi, sillä hän ei tajunnut mitään. Hämmennys oli kuitenkin lepyttänyt hänet.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Harry muisti, että Hermione oli juossut huutaen huoneeseen.

"Mary Sue tulee Tylypahkaan", Ron ja Hermione lausuivat stereona.
Harryn suu loksahti auki. "Mary Sue?! Ei ole totta."
"Joo joo. Viimeinkin, ajattele, kaikkien näiden vuosien jälkeen", Ron sanoi haaveksivasti.
"Et sinä siltä saa ikinä", Hermione huomautti mustasukkaisena. "Minäkin saan enemmän."
"Ha!" Ron kivahti. "Sinä saat vain Malfoyn hilleripippeliä."
"Itse panet veljiäsi!" Hermione huusi takaisin, ja Neville uikahti peloissaan.
"Olkaa jo hiljaa!" Harry älähti. "Ei tässä ole kysymys pelkästään siitä, kuka kenenkin kanssa kähisee. Tajuatteko, mitä se merkitsee, jos Mary Sue tulee tänne viimeinkin?"
"Joo. Tiedät-kai-kenen kukistuminen on lähellä", Ron arvasi.
"Ei ainoastaan sitä. Mary Suen ilmaantuminen tarkoittaa myös, että Voldemortin kukistuminen on varma nakki!" Harry sanoi.
"Ei ole, Harry", Hermione huomautti huolestuneena. "Sinä unohdat nyt yhden asian."
"Minkä?"
"Me emme tiedä, millainen Mary Sue hän on."
"Miten niin?" Ron kaivoi korvaansa.
"Idiootit", Hermione aloitti. "Mary Sue voi olla vaikka minkälainen. Hän voi olla ensinnäkin aivoton munahaukka, joka kaataa ensin petiin sinut, Harry, pettää sen jälkeen sinua Malfoyn, Kalkaroksen ja kuolleen kummisetäsi kanssa ja lopuksi tappaa itsensä."
Neville uikahti taas.
"Toisaalta", Hermione jatkoi, "melkein pahempaa on, jos kyseessä on angsti-Mary Sue. Sitten hän antaa toivoa, tekee ihmeitä, ja lopuksi tapahtuu kuitenkin jotain hirveän traagista ja me kaikki kuolemme, mukaan lukien hän itse ja sinä, Harry."
"Hyi", Ron älähti. "Mitä varten sinä sitten väität, että hänestä olisi jotain hyötyä?"
"Koska nuo ovat vain typeriä uhkakuvia", Harry vastasi Hermionen sijaan. "Mary Sue voi olla myös täydellinen."
"Täydellinen?"
"Täydellinen", Hermionekin myönsi. "Hän voi pelastaa kaiken."
"Meidän pitää vain selvittää, mikä Mary Sue on kyseessä, sitten me tiedämme totuuden", Harry lopetti.


***
Rohkelikot istuivat ruokapöydässä, kun Mary Sue käveli ensimmäisen kerran sisään saliin. Kaikki katsoivat häntä, ja ihastusten huokaukset täyttivät Suuren salin.

"Voi ei, hän on valtavan kaunis!" Ginny Weasley hautasi kasvonsa käsiinsä. "Ellei hän ole edes pikkuisen lesbo, olen mennyttä."
"Haluaisitko päästä vähän maistamaan kukasta mettä?" Ginnyn isoveli Fred kiusoitteli.
"Ehkä, tai sitten haluaisin tappaa hänet. Riippuu vähän."
"Riippuu mistä?" järkyttyneen näköinen Neville kysyi.
"Siitä, meinaako hän koskea Malfoyhin vai ei. Malfoy on minun!" Ginny kiljaisi ja löi haarukkansa täysiä pöytään. Se osui vahingossa Seamus Finniganin käteen. Poika ulvahti tuskallisesti ja juoksi verinen haarukka kädestä törröttäen salista ulos, luihuisten räkänaurun saattelemana.
Ginny tuijotti vihasta kapein silmin Draco Malfoyta, joka parhaillaan yritti parhaansa mukaan luoda katsekontaktin rohkelikkopöytään suunnistavaan Mary Sueen.

Mary Sue istui Harryn viereen ja räpytti isoja, sinisiä silmiään.
"Harry Potter. Olen kuullut paljon sinusta." He kättelivät.
"Mary Sue. Minäkin olen kuullut paljon sinusta." Harrysta tuntui, että hän kuuli lyyran sointuja ja näki pinkkejä sydämiä, niin kaunis Mary Sue oli.
"Oletko?"
"Kyllä. Sinulta odotetaan paljon."
"No, se on tavallista. Olenhan täydellinen."
"Onko sinussa veelaa, kun olet niin kaunis ja puoleensavetävä?"
"Joo, äiti on ranskalainen veela."
"Sitten olet varmaankin myös vaihto-oppilas Beauxbatonsista?"
"Taas oikein."
"Hyvä. Hitto että inhoan amerikkalaisia Mary Sueita."

He katsoivat hetken aikaa toisiaan, ensin arvioivasti ja sitten himokkaasti. Harryn silmät nauliutuivat Mary Suen maidonvalkeisiin rintoihin, jotka näkyivät kivasti koulupuvun läpi. "Sinut sitten laitettiin Rohkelikkoon."
"Tietysti", Mary Sue tuhahti. "Olenhan Mary Sue."
"Niin. Olet ehkä silti jonkun tuvan perillinen?"
"Joo. Korpinkynnen."
"Siinä ei ole kyllä mitään logiikkaa, että joudut silti Rohkelikkoon."
"No ei niin. Mutta minun pitää päästä sinun lähellesi, Harry!"
"Voi että olen niin rakastunut sinuun jo nyt, Mary Sue!" Harry sulki silmänsä, kun tunteet ottivat hänestä vallan.

"Jaa", vaikeasti tavoiteltava Mary Sue vain vastasi ja kääntyi sitten Ginnyn puoleen. "Pelisi on menetetty, narttu", hän sihisi. Ginny irvisti takaisin.


***
"Tässä on vielä vähemmän logiikkaa", Harry sanoi ja näytti siltä, kuin olisi nähnyt juuri karvattomaksi ajellun Hagridin tanssimassa heimotanssia Puuskupuhin pöydällä. "Miten Mary Sue voi olla Korpinkynnen etsijä, jos hän kerran asuu Rohkelikkotuvassa?"
Cho Chang virnisti ylimielisesti. "Koska 1. Hän on paras etsijä kautta aikojen, jopa sinuakin parempi, 2. Hän on Rowena Korpinkynnen tyttärentyttärentyttärentytär ja vain vaihdokki eli ei varsinainen rohkelikko, 3. Minä olen kapteeni ja siksi kiireinen etsijän vaativaan työhön ja 4. Olen koko Tylypahkan tyttöromanssien kuningatar ja tykkään sormeilla ranskalaisia puoliveeloja. Kai muistat Fleurin?"
"Se ämmä!" Harry sanoi. "Fleur siis. Ei Mary Sue. Mary Sue on ihana. Ja pelottava. Koskas se ottelu olikaan?"
"Viikon päästä. Korpinkynsi voittaa! Ha ha ha! Sinä et saa mitään - et edes sieppiä."

Cho nakkeli niskojaan raivoisasti parin sekunnin ajan ja juoksi sitten pois, huutaen Cedricin nimeä syksyn tuuleen.


***
"Tulehan huoneeseeni", Dumbledore pysäytti Harryn Tylypahkan käytävällä juuri, kun Harry oli ollut etsimässä Mary Sueta.
"Ei kai se ole samanlainen yllätys kuin viime kerralla?" Harry kysyi vähän peloissaan ja lisäksi ärtyneenä siitä, että hänen pyöriessä reksin boksissa Mary Sue saattoi olla jalat pystyssä Kielletyssä metsässä Draco Malfoyn alla.
"Ei, tällä kertaa setä ei tarjoa tikkaria. Tulehan nyt."

He nousivat portaat ylös Dumbledoren toimistoon. Harry kiipesi rehtorin toivomuksesta edellä.

Dumbledoren huoneessa heitä odotti mustatukkainen mies.

"Sirius!" Harry kiljaisi ja juoksi kummisetänsä syliin. "Miten...miten..." hän änkytti.
"Harryseni", Sirius sanoi tunteikkaasti ja yritti estää itseään kiihotumasta, kun hänen kummipoikansa hieroi tunnekuohussaan kiihkeästi hänen alaselkäänsä ja nojasi tiukalla pojankropallaan häntä vasten. "Enhän minä tietenkään ollut oikeasti kuollut."
"Mutta..." nyt Harry jo parkui. "Minä luulin että sinä olit kuollut! Minä surin sitä! Minun oli paha olla!"
"Ääh, minähän tipuin sen verhon taakse. Se on sellainen kuolemaportti. Kävin rajan takana hoitelemassa vähän asioita, mutta sitten minun piti tulla takaisin."
"Miksi sinun piti tulla takaisin?"
"No", Sirius virnisti. "Kuka sitä olisi kestänyt, jos minä olisin kuollut? Minähän olen kaikkien päiväuni numero yksi!"
"Numero kaksi", Harry huomautti. "Mary Sue on tullut."
"Häh?!" Sirius näytti siltä, kuin olisi synnyttänyt juuri Remukselle vitoset. "Mary Sue?"
"Ja mitä asioita sinulla oli rajan takana hoidettavinasi?" Harry kysyi.
"Kävinpanemassaisääsi", Sirius sanoi nopeasti, jotta ehtisi kysyä tärkeämmän kysymyksen:
"Missä Mary Sue on? Haluan ehdottomasti tavata hänet."

Huomattuaan, ettei Harry pystyisi järkytykseltään vielä hetkeen puhumaan, Sirius juoksi pois.

"Tarkemmin ajateltuna: olisi täällä sitä tikkariakin", Dumbledore huomautti.

Harry näytti siltä, kuin olisi juuri nähnyt Iseeviot-peilissä itsensä astelemassa alttarille Voron morsiamena.