Että se pieni ääni pääkopassa osaakin olla ärsyttävä.
Ensin se kehottaa elämään elämän täysillä. Kun sitten noudattaa sen käskyä, niin se alkaa jarruttelemaan "Oletko nyt taas ajatellut järkevästi? Tuosta ei tule kuin vaikeuksia."
Kun sitten jarruttelee, se kuiskii, että "Relaa tyttö-hyvä. Ei tartte pipon olla niin tiukalla." Sitten kun taas toimii niin kuin ääni on kehottanut, niin saakin korvilleen märällä kalalla.
Koittais jo päättää mitä haluaa! Nytkin se kuiskii, että "Herää pahvi!"
Mutta miksi mun pitäisi herätä, sitä en tiedä. En mielestäni ole tehnyt mitään sellaista, mutta ehkä se sitten tietää taas kerran muka paremmin kuin minä itse.
Minkä takia sen pienen äänen pitää olla niin saamarin vihulias, kaksijakoinen, omaa etuaan ajava?
Se kuka sen on ikinä keksinytkään, saa tulla mun puolesta hakemaan sen takas itselleen.
Kalsarikummajainen puhisee, painaa kädet korvilleen ja etsii valkoista, pehmustettua, pyöreää huonetta...