IRC-Galleria

Söi juhlavan aterian, ja nyt on täynnä. Ohoh. :)

Vei Hiukan elämäänsä eteenpäin:) Huomenna sitten suuntana Savo ja sen jälkeen katsotaan minne ihme paikkoihin sitä eksyy:)

Hellyyden kaipuuu

JA tuon puuterirasia episodi päivän jälkeen hajosi kaikki käsiin, vaikka en tehnytkään mitään:) Kuten silmälasit, vyö, istuinpäälyset. Minä se osaan:) mutta onneksi silmälasit on nyt korjattu, ja tuli halvemmaksi, kuin viimeksi, meni vaan viisi euroa:) JEI!!!! Hävetti kylläkkin viedä korjautettavaksi ne mun lasit, kun olivat vähän paskaiset mutta onneksi Korjaaja täti puhdisti ne:) HYVÄÄ PALVELUA. Ja tää teksti näkyy kaikille;)

Tämän Päivän piti olla kiva, mutta kaikki meni päin mäntyä sen jälkeen, kun tulin suihkusta ja pudotin upo-uuden puuterirasiani latialle. Eiköhän se puuteri mennyt ihan tuhannen palasiksi ja sotki myös wc:n lattian. Tämähän on siis normaalia tätä saattuu kaikille, mutta kun se tapahtuu menkkojen kolmantena päivänä se tuntuu maailman lopulta,ja sen jälkeen kaikki voikin mennä vaan pieleen.

Haaveilee onnellisista Kananmunista, ja toivoo ettei mahdottoman surreallistiset pierut hajoittaisi koko peppua.

Kesällä ois mahdollisuus palata savoon..hmm... oisko hullua?

Jos näkisit minut poliisiautossa pidätettynä, minkä rikoksen luulisit minun tehneen? Vastaa kommenttikohtaan ja laita sitten viesti eteenpäin ja katso mitä rikoksia sinä saisit?

Elämänkerralliset tarinat ovat aina jotenkin koskettavia. Kirjoina, elokuvina ja tietenkin itse eläminä.
Ne ovat inspiroivia omaan elämään, niistä saa voimaa, tavotteita, unelmia, unelmia jostain omasta, ja niiden kautta ymmärtää, ettei oma elämä ole sen arvottomampaa, kuin muidenkaan elämä.
Jokainen meistä on oman elämänsä tähti. Tämä olisi hyvä muistaa, sillä vain itse voi loistaa elossaan, vaikka muut tähdet, kuinka kuhertelisivat ympärillä. Joskus heidän avullaan voi nousta heidän mittakaavalla joksikin sanoinkuvattoman suureksi. Tähdeksi, joka loistaa.

Hemmetti, kun palelee voisko joku tulla vähän lämmittämään??