IRC-Galleria

Babe it's True
maybe it's you

Saisko sitä verta imeä kaulaltasi kiitos! T- VampiratarMaani

Olisin tällä hetkellä voinnut olla jossakin muualla, mutta sen sijaan olen täällä koneella, oman huoneeni sotkuisen maton päällä istumassa jalat ristissä, selkä kenossa, silmissä heijastuen olemattomia väripilkkuja. Mietien mitä jos olisin jossain muualla, kokisinko onnen henkäyksiä vaiko hämmennyksen tuntemuksia selkärangassani.
Kaipuu, ikävä, haikeus niitä tunnen liikaa...
Olen kuitenkin ylipositiivinen ihminen ja haluan uskoa, että vielä joskus koen aidon ilon tunteen joka heijastuu moneksi vuodeksi myös muiden kasvoille, kuin omillekin.

Satans FLunssa Estää kaiken kivan SAATANA!½

Sinkkuus on kyllä yhtä persettä näin keväällä,
kun on niin paljon kukkasia mihin lennellä,
ja sitten vaan haluaisi jäädä yhden kukan terälehden päälle vaan nukkumaan.

Näppäimet helisivät, kuin tuulikello tuulessa, ohuiden sormien alla.

Mieli oisi levoton, mutta fyysisesti ei jaksa mitään, kun on kuumetta.

Kerran kesällä löysin unelmieni mekkosen kirpparilta! Alkuperäinen hinta sille oli viisikymppiä, mutta huomasin, että siltä osastolta saa viidenkymmen prosentin alennuksen, mutta en ollut asiasta varma niin kiikutin tuon ihanan kermakakkua muistuttavan mekkosen kassalle tiedustelemaan asiasta. Kävi ilmi, että sen saa 25 eurolla! Sitten sovituskopissa ilmeni pulma, kävi ilmi, että olen tuhatkertaa liian iso kermakakku unelma mekkoon. Itkuhan siihen silmään sitten pulpahti. Noh eihän siinä sitten mitään, puolet pienemälle ystävälleni se mahtui kuin unelma. Tietenkin.
Tottakai hän päätti ostaa unelmieni mekon silmieni edestä. Luvaten tosin sen minulle jos joskus siihen mahtuisin.
Tämä mekko tuottaa minulle vieläkin harmaita hiuksia ja ikuisia katkeruuden tuntemuksia, vaikka niitä koitankin kovasti peittää, mutta olisi niin kiva ollut pukeutua,kerran elämässäni Barbieksi, koska olen sellaiset tilaisuudet elämässäni ohittannut.( Vanhojen tanssit, tämä siksi koska olin varma etten saa ketään parikseni, häät, kukaan ei ole vielä minua kosinut). Se oli myös siksi unelmieni mekko, koska se löytyi kirpparilta, ja se näytti puvulta jota olisi pidetty 70-luvun amerikkalaisessa elokuvassa nuorten valmistuvien tanssiaisissa. Tämä saatta kuullostaa monelle turhamaisuudelta, ja todella typerältä ja onhan se sitä, mutta jotenkin tuo mekko symboloi minulle unelmaa olla nätti edes joskus, ja se mekko myös räjäytti sen todellisuuden myös naamalleni, etten koskaan voi pukeutua Barbieksi.. en ole enää ikinä niin pieni, kun kymmenen vuotta sitten olin.. Se mekko hukutti unelmani...

Toisaalta täytyy sanoa, ettei se olisi joka tapauksessa ehkä sittenkään käynyt minulle, vaikka siihen olisin mahtunnut, sen väri ei ehkä loppuunsa immarrellut minua lainkaan, ja sen ylä-osa jäi liian lyhyeksi, joten olisin näyttännyt puolta lihavammalta.. ja Voihan olla,, että vielä joku päivä löydän kirpparilta 1 eurolla kauniimman mekon, joka mahtuu minulle, imartelee minun vartaloani, tuoden jokaisen kurvini kauniisti esille.
Silti kaikesta tästä huolimatta jaksan muistuttaa ystävääni, sanomaan kuka sen mekon löysi.. Jotta se tuntuisi vähän edes omalta.. Mutta Se käy täydellisesti ystävälleni, ja eihän se olisi niin HURJA mekko ellei siihen liittyisi tällaista ylimääräistä draamaa. Toivottovasti tuleva toimittaja ystäväni voi kirjoittaa sitten muisteloissaan siitä loistavan pikku jutun.:)
Ja loppujen lopuksi se vaan on mekko.

Nuolen sun päkiöt puhtaaksi valkeasta liasta
puuteroin käteni, jotta ne näyttäisivät vanhemmilta
rutistan paperin, jotta voisin suoristaa sen
liuotan hiukseni veteen ennen niiden halkaisemista
revin koipeni vereen liimatakseni rahkat päällesi
rakennan hiekkalinnoja päässäni, voidakseni juosta mereen

JA mulla soi nyt päässä tuo Juna Kulkee taas