Olisin tällä hetkellä voinnut olla jossakin muualla, mutta sen sijaan olen täällä koneella, oman huoneeni sotkuisen maton päällä istumassa jalat ristissä, selkä kenossa, silmissä heijastuen olemattomia väripilkkuja. Mietien mitä jos olisin jossain muualla, kokisinko onnen henkäyksiä vaiko hämmennyksen tuntemuksia selkärangassani.
Kaipuu, ikävä, haikeus niitä tunnen liikaa...
Olen kuitenkin ylipositiivinen ihminen ja haluan uskoa, että vielä joskus koen aidon ilon tunteen joka heijastuu moneksi vuodeksi myös muiden kasvoille, kuin omillekin.