IRC-Galleria

Josko tänään kirjastoon, kirpparille, kavereille, ja sitten kävelylle :D hih siinäpä Keytä kerrakseen :D

Kaunis sana yhdistelmä Moonchild. Vapauttava tunne, kun on saannut vietyä ihan myyntiin asti kirpparille tavaroita. Koko ajan tekisi mieli viedä lisää ja lisää. Kohta minulla ei ole olenkaan vaateita jäljellä ja palloilen kaduilla alasti. Noh siitä minut ainakin tunnistaisi. Tällä hetkellä verivana kulkisi perässä ja maha on turvoksissa ja kaikki ihanat arvet loistaisi kaikkien kasvoille.
Miksipäs ei kaikki voisi olla päivän nudisteja? Tai ollaanhan me, kun synnyttään. Ja siinä on vielä miljoona tuntematonta naamaa vastassa katsomassa sinun alastonta pyllyäsi. Niin onko tuo ihme, kun itkettää? Niin häpeää heti, kun kohdusta astumme päivänvaloon. Noh, mutta onneksi meillä on noita vapaita luonnon lapsia, jotka kulkevat alasti omaksi iloksi ja muiden paheksultavaksi.
Mistäköhän alastomuuden on tullut tämä häpeä. Vaikka paljon paremman näköisiä oltaisi koko porukka alasti. Joo Ei minun pitännyt alastomuudesta kirjoittaa. Taas virta vie aivoja ja käsi koittaa kulkea mukana. Ollaan luonnonlapsia muuten vaan. Ei tartte heitäytyä alasti. Hih

Yöllistä nettiolmeilua, sekä uuden tukan kanssa tappelua. Noh onneksi tuo rukkaa kasvaa. Yölinen nälkäkin on.

Teki virralliseen blogiinsa listan parhaista levystä! Käyhän vilkaisemassa, ja lukijaksi muutenkin voi blogiini ryhtyä:)
http://maanitar.blogspot.com/

On aivan innoissaan! Varasi toisen kerran elämässä kirppispöydän! Edellisestä kerrasta on jo yli kymmenen vuotta. Silloin kirppiksellä käviöitä oli vähemmän joten eihän mun tavarat juuri menneet kaupaksi!:( Mutta jospa nyt kävisi toisin :) Vapauttava tunne, kun tyhjentää kaappinsa itselleen turhiksi käynneistä tavaroista! Saas nähdä miten käy:)

Ex-heila ex-heila... Noh eiiii kuitenkaan. Olen saannut haaveita! Kuinka onnellinen olin aamulla, kun tajusin haaveilevan asioista.
Tahtoisin sitten isona ja rikkaana, loft asunnon eli suuren tilan jossa kaikki on yhtä. Tosin toivoisin, että wc ja kylpyhuone olisivat omissa tiloissaan.
Sitten toivoisin, että saisin elämääni hiukan järjestykseen. Katsomalla, mitä suuhuni pistän. Olen vakaasti alkannut ajattelemaan kasvisruoka valiota, koska uskon sen tekevän ihmeitä keholleni sekä iholleni.
Eilen rakas ystäväni linkkitti minulle, työpaikan Kreikasta, jota kerrankin rupesin, miettimään että pitäisikö uskaltaa ja lähteä kokeilemaan siipiän, että nurmikko vihreämpää aidan takana. Kuukaudenksi. Huih! Se olisi elämäni seikkailu. Paljon pitää ensin ottaa asioista selvää ja koti-ikävähän siellä tulisi, ihan taatusti. Mutta miksikäs ei?
Sitten löysin Johnny Deppin elokuvan nimeltä Before Night Falls. Siinä hän tekee kaksoisroolin. Pakko nähdä Se elokuva ja saada itselleni !!! Tänään kaupungille sitä etsimään!
Johnny Depp elokuvassa Before Night Falls

Tänään mietin sellaista kaunista olentoa, kuin nuorta Mick Jaggeria. Hänessä oli nuorena kaikkea, mitä rokkareihin ihastuva tyttö voi haluta. Tietynlaista kauneutta androgyynisyyttä, upeita vaateita, raastava laulu-ääni, fiksuutta, pinnallisuutta, syvyyttä ja ennen kaikkea pahan pojan maine. Hänen huulensa oli elämääkin suuremmat ja hänen silmänsä olivat sumentuneet muutaman tripin jälkeen. Hänen esiintymisessään oli aistittavana eläimiä kuten Jim Morrisonin lavapersoonassa konsanaan. Ja miksi puhun meneessä muodossa hänestä? Koska puhun Nuoresta Mick Jaggerista.
Katsoin tässä vastaikään elokuvan Performance, jossa hän näytteli ylläri pylläri rock-tähteä. Siinä roolissa oli kaikki edellä maininnut asiat aistittavana. Tuntui, ettei hän näyttellyt rooliaan olenkkaan vain eli eläämänsä kameran edessä. Elokuva oli melkoinen matka boheemiin taiteilija eloon, joka oli kokemuksena, kuin trippi jonkun pään sisällä jota pääsi kurkistamaan. Niin tajunnan räjäyttävänä näin elokuvan. Mick Jagger taidanpa kuunnella tänään muutaman Rollareiden biisin siivotessani huonetta.

Jos saisin olla joku muu kuin minä, olisin ehdottomasti Pmmp:n toinen laulaja Paula Vesala. Minusta hän vaan on täydellinen naishahmo mitä maa kantaa päällään. Hän on fiksu, kaunis ja hänellä on unelma ammatti. Kaiken lisäksi hän osaa lypsää lehmää. Ja on tehnyt lapsen ellei jo useamminkin. Sitten hän seurustelee Rasmuksen Laurin kanssa, joka on aina ihan saman näköinen. Ja hän onnistuu pitämään tämän kaiken kasassa. Uransa, perheensä, itsensä. Hän on minusta yksi aikamme monista supernaisista, jonkalainen minäkin haluan olla.
Se vaan vaatii paljon työtä, kunnianhimoa ja hitonmoista itsehillintää. Mikä minusta tuntuu puuttuvan. Tahtoisin olla myös joskus tyytyväinen omaan ulkonäkööni, mikä jostain syystä tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ulkonäkö tyytymättömyyteni vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, että minua on kiusattu ala-asteelta lukion ensimäisiin luokkiin asti. Milloin olin liian pieni, milloin yksinkertaisesti liian ruma kenenkään seuraan. Pojat kutsuivat minua elukaksi läpi ylä-asteen. Tämän takia tunnen varsinkin miesten seurassa äärretöntä epävarmuutta itsestäni. Onhan kaikki tällaiset kokemukset vahvistanneet minua ihmisenä, mutta kyllä toisinaan itsetuntoni valuu lattialle, kun joku tuntematon mies tai tuttukin mies toteaa minun olevan rumempi, kuin ystäväni ja tämän takia ei vaivaudu tutustumaan minuun. Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla yksin kuin kenenkään arvostelevan katseen kohteena. Julmaa tekstiä, mutta totta joka sana. Mutta toisaalta en vaihtaisi paikkaani kenenkään muun kanssa. Olen huomannut, että jokaisella meillä on omat vastoinkäymiset ja näistä tulee ja kuulukin päästä yli. Edellisessä ammatissani opin sen, että meneitä ei kannata jäädä murehtimaan, tulee elää tätä hetkeä täysillä, sillä loppuunsa se on ainut asia mitä meillä jokaisella on. Otsikko muuten tähän juttuun taitaa olla hiukan harhaanjohtava! JA tää juttuni pomppii aiheesta aiheeseen mutta ei kai se haittaa ;)

Olen ruvennut seuraamaan American Idolia! Tänä vuonna siellä on kerrankin uskomattomia esiintyjiä, ja tietenkin joukosta löytyy aimo annos surkeitakin esiintyjiä.
Minulle voittaja on jo selvä! Hän on mielestäni Crystal Bowersox. Hän osaa jo kaiken, joten en voi ymmärtää miksi hänestä ei ole bongattu jostakin muuta kautta julkisuuteeen. Hän on nykypäivän Janis Joplin! Hän on mielestäni läsnä musiikissa, sitä on vaikea selittää. Hän kuitenkin menestyy aitoudellaan kisassa. Häneen ei ole tarvinnut tunkea mitään botoxia vaan hän on 100prosentisesti oma itsensä. Ihanaa, että oman tiensä kulkijat menestyvät, kuitenkin tässä maailmassa! Ja varsinkin musiikkin saralla. Olen kaivannut aitoja muusikkoja. Toivottovasti raju musiikkibisnes ei muokkaa Crystallista mitään persoonatonta silikoonihuulista tybyä. Tosin en usko, että näin käy, koska hänessä vaan on sitä jotakin!
Keep it Rockin Girls!:) Aitoutta tässä maailmassa tarvitaan ja kaivataan!
Kuva ala olevasta osoiteesta
http://crystallbowersox.tnbsound.com/

Tapahtuisipa jotain jännittävää! En tiedä mitä, mutta tämä vuosi on lähtennyt todella tylsästi liikkelle. Ei ole oikein tapahtunnut mitään erikoista. Noh loppu työt, mutta se ei tullut yllätyksenä, koska kyseessä oli määräaikainen työ ja tyylin näitä työkkärin järjestämiä työllistämisjuttuja. Bilettänytkään en ole kunnolla, enkä ole tutustunnut uusiin ihmisiin paljoa ainakaan. Meinasin muuten jättää tänä vuona hakemisen Amk-hon. Sen verran meinaa tuota kolmenkympin ikäkriisiä pukata, että tuntuu että olen opiskeluni opiskellut. Enkä ensimmäistä kertaa tiedäkkään mitä alaa opiskelisin.
Inhottaa, kun olen alkannut järkeillä asioita, elää rahan mukaan enkä fiilisten. Sitä kai kutsutaan aikuistumiseksi. Tahtoisin töihin, jotta se toisi edes jotain tähän tasapaksuun eloon. Masentunnutkaan en ole, mutta en ole oikein iloinenkaan. Sillä tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni on jokin tyhjiö, joka tarvitsisi jotain täytettä ja enkä nyt puhu mistään seksistä. Minulla on luovuuden kaipuu, mutta ainoat luovuuden purkaukset ovat jäänneet blogin pitämisen ja lusikan spraymaalaamisen tasolle. Ideoita olisi pää täynnä, mutta ei mitään kunnon inspiraatiota ole toteuttaa niitä. Ennen haaveilin ulkomaille lähdöstä, mutta nyt sekin tuntuu olevan rahasta kiinni, ja eikä nyt jostain syystä ole halujakaan lähteä minnekkään. Nyt luen netistä toisten ihmeellisiä tekemisiä tapahtumia pää täynnä kaipuuta, että voikun minäkin! Ja sitten tuntuu, että facebookin takia ei tule pidettyä oikeasti ihmisiin yhteyttä, että kaikki kirjoittaa kuulumisensa tilapäivitykseen ja niistä tykätään ja komentoidaan vaan silloin jos siinä on jotain todella nasevaa ja ärsyttävää. Sekin paikka tuntuu ahdistavalta aika ajoin. Ja jos rupeat keskustelemaan jollekin niin se häipyy saman tien pois. Hohoijjaa. Tuntuu, että elämän jokaisen osa-alueeseen on katkennut tietynlainen yhteys. En odota rakkauttakaan. Ennen uskoin siihen. Viime vuosi tosin aukaisi silmäni monella tapahtumalla niin rajusti, etten enää usko siihen tippakkaan. Enkä näe parisuhteessa mitään järkeä. AARgh inhottaa nämä omat ajatukset. Voi kun tuntisin jotain älytöntä! Voi kun joku ihminen soitaisi minulle josta en ole kuullut moneen vuoteen! AARGH. kaipaan montaa ihmistä, jotka olivat minulle ennen läheisiä ja jotka inspiroivat minua eri elämän alueella, mutta jotka ovat hävinneet jostain syystä jonnekkin muistoihin vaan. AHDISTAAA! Aargh. Voi kun osaisin selittää, voi kun osaisin itkeä tunteella taas, voi kun osaisin pitää hauskaa, voi kun miettisin aivoni tyhjiksi! Miksi Kaikki on nyt niin voi kun voi kun! Yleensä pistän asioita tapahtumaan mikä nyt sitten hidastaa!??!?!
äshhhhhh. Kaikki on hyvin, mutta onko sittenkään?!?!?