IRC-Galleria

Katsoin juuri äsken sellaisen elokuvan, kuin Disco Pigs. Kertoi ystävien liiallisesta ystävyydestä ja rakkaudesta. Elokuvan tarina oli ihan hirveä. Elokuva oli todella vaikea katsottava. Vaikka kaunis se oli kuvaukseltaan ja näyttelijä suorituksiltaan. Minusta voimakkaan roolin teki Cillian Murphy, joka vaan oli aivan upea. Hän sai roolihahmollaan tuotua niin monta tuntemusta esiin ja samoin tunteita katsojan tunteita roolihahmoa kohtaan. Niin ärsyttävä, liian kaunis, neitseellinen ja tyypillinen mies. Ja kuitenkin niin suloisen hörhö.
Huh mikä elokuva..
Mutta niin, kyllä tahtoisin maistaa miltä kielenpäässäni maistuisi Cillianin niin ihanan vadelman punaiset ja täydellisen muotoiset huulet.
Cillianissa on muutenkin yhtäaikaa jotain ällöä ja jotain niin kiehtovaa, että sitä ei voi vaan tajuta.
Ja miten ihminen jää toisten olemukseen ja kasvoihin koukkuun? Anteeksi sekavuuteni, mutta liikaa kahvia jälleen kerran.
Kuva Disco Pigs leffasta

Pepe DeluxÈ on kylllä kovaa settiä uuuh!! :)

Josko tänään kirjastoon, kirpparille, kavereille, ja sitten kävelylle :D hih siinäpä Keytä kerrakseen :D

Kaunis sana yhdistelmä Moonchild. Vapauttava tunne, kun on saannut vietyä ihan myyntiin asti kirpparille tavaroita. Koko ajan tekisi mieli viedä lisää ja lisää. Kohta minulla ei ole olenkaan vaateita jäljellä ja palloilen kaduilla alasti. Noh siitä minut ainakin tunnistaisi. Tällä hetkellä verivana kulkisi perässä ja maha on turvoksissa ja kaikki ihanat arvet loistaisi kaikkien kasvoille.
Miksipäs ei kaikki voisi olla päivän nudisteja? Tai ollaanhan me, kun synnyttään. Ja siinä on vielä miljoona tuntematonta naamaa vastassa katsomassa sinun alastonta pyllyäsi. Niin onko tuo ihme, kun itkettää? Niin häpeää heti, kun kohdusta astumme päivänvaloon. Noh, mutta onneksi meillä on noita vapaita luonnon lapsia, jotka kulkevat alasti omaksi iloksi ja muiden paheksultavaksi.
Mistäköhän alastomuuden on tullut tämä häpeä. Vaikka paljon paremman näköisiä oltaisi koko porukka alasti. Joo Ei minun pitännyt alastomuudesta kirjoittaa. Taas virta vie aivoja ja käsi koittaa kulkea mukana. Ollaan luonnonlapsia muuten vaan. Ei tartte heitäytyä alasti. Hih

Yöllistä nettiolmeilua, sekä uuden tukan kanssa tappelua. Noh onneksi tuo rukkaa kasvaa. Yölinen nälkäkin on.

Teki virralliseen blogiinsa listan parhaista levystä! Käyhän vilkaisemassa, ja lukijaksi muutenkin voi blogiini ryhtyä:)
http://maanitar.blogspot.com/

On aivan innoissaan! Varasi toisen kerran elämässä kirppispöydän! Edellisestä kerrasta on jo yli kymmenen vuotta. Silloin kirppiksellä käviöitä oli vähemmän joten eihän mun tavarat juuri menneet kaupaksi!:( Mutta jospa nyt kävisi toisin :) Vapauttava tunne, kun tyhjentää kaappinsa itselleen turhiksi käynneistä tavaroista! Saas nähdä miten käy:)

Ex-heila ex-heila... Noh eiiii kuitenkaan. Olen saannut haaveita! Kuinka onnellinen olin aamulla, kun tajusin haaveilevan asioista.
Tahtoisin sitten isona ja rikkaana, loft asunnon eli suuren tilan jossa kaikki on yhtä. Tosin toivoisin, että wc ja kylpyhuone olisivat omissa tiloissaan.
Sitten toivoisin, että saisin elämääni hiukan järjestykseen. Katsomalla, mitä suuhuni pistän. Olen vakaasti alkannut ajattelemaan kasvisruoka valiota, koska uskon sen tekevän ihmeitä keholleni sekä iholleni.
Eilen rakas ystäväni linkkitti minulle, työpaikan Kreikasta, jota kerrankin rupesin, miettimään että pitäisikö uskaltaa ja lähteä kokeilemaan siipiän, että nurmikko vihreämpää aidan takana. Kuukaudenksi. Huih! Se olisi elämäni seikkailu. Paljon pitää ensin ottaa asioista selvää ja koti-ikävähän siellä tulisi, ihan taatusti. Mutta miksikäs ei?
Sitten löysin Johnny Deppin elokuvan nimeltä Before Night Falls. Siinä hän tekee kaksoisroolin. Pakko nähdä Se elokuva ja saada itselleni !!! Tänään kaupungille sitä etsimään!
Johnny Depp elokuvassa Before Night Falls

Tänään mietin sellaista kaunista olentoa, kuin nuorta Mick Jaggeria. Hänessä oli nuorena kaikkea, mitä rokkareihin ihastuva tyttö voi haluta. Tietynlaista kauneutta androgyynisyyttä, upeita vaateita, raastava laulu-ääni, fiksuutta, pinnallisuutta, syvyyttä ja ennen kaikkea pahan pojan maine. Hänen huulensa oli elämääkin suuremmat ja hänen silmänsä olivat sumentuneet muutaman tripin jälkeen. Hänen esiintymisessään oli aistittavana eläimiä kuten Jim Morrisonin lavapersoonassa konsanaan. Ja miksi puhun meneessä muodossa hänestä? Koska puhun Nuoresta Mick Jaggerista.
Katsoin tässä vastaikään elokuvan Performance, jossa hän näytteli ylläri pylläri rock-tähteä. Siinä roolissa oli kaikki edellä maininnut asiat aistittavana. Tuntui, ettei hän näyttellyt rooliaan olenkkaan vain eli eläämänsä kameran edessä. Elokuva oli melkoinen matka boheemiin taiteilija eloon, joka oli kokemuksena, kuin trippi jonkun pään sisällä jota pääsi kurkistamaan. Niin tajunnan räjäyttävänä näin elokuvan. Mick Jagger taidanpa kuunnella tänään muutaman Rollareiden biisin siivotessani huonetta.

Jos saisin olla joku muu kuin minä, olisin ehdottomasti Pmmp:n toinen laulaja Paula Vesala. Minusta hän vaan on täydellinen naishahmo mitä maa kantaa päällään. Hän on fiksu, kaunis ja hänellä on unelma ammatti. Kaiken lisäksi hän osaa lypsää lehmää. Ja on tehnyt lapsen ellei jo useamminkin. Sitten hän seurustelee Rasmuksen Laurin kanssa, joka on aina ihan saman näköinen. Ja hän onnistuu pitämään tämän kaiken kasassa. Uransa, perheensä, itsensä. Hän on minusta yksi aikamme monista supernaisista, jonkalainen minäkin haluan olla.
Se vaan vaatii paljon työtä, kunnianhimoa ja hitonmoista itsehillintää. Mikä minusta tuntuu puuttuvan. Tahtoisin olla myös joskus tyytyväinen omaan ulkonäkööni, mikä jostain syystä tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ulkonäkö tyytymättömyyteni vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, että minua on kiusattu ala-asteelta lukion ensimäisiin luokkiin asti. Milloin olin liian pieni, milloin yksinkertaisesti liian ruma kenenkään seuraan. Pojat kutsuivat minua elukaksi läpi ylä-asteen. Tämän takia tunnen varsinkin miesten seurassa äärretöntä epävarmuutta itsestäni. Onhan kaikki tällaiset kokemukset vahvistanneet minua ihmisenä, mutta kyllä toisinaan itsetuntoni valuu lattialle, kun joku tuntematon mies tai tuttukin mies toteaa minun olevan rumempi, kuin ystäväni ja tämän takia ei vaivaudu tutustumaan minuun. Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla yksin kuin kenenkään arvostelevan katseen kohteena. Julmaa tekstiä, mutta totta joka sana. Mutta toisaalta en vaihtaisi paikkaani kenenkään muun kanssa. Olen huomannut, että jokaisella meillä on omat vastoinkäymiset ja näistä tulee ja kuulukin päästä yli. Edellisessä ammatissani opin sen, että meneitä ei kannata jäädä murehtimaan, tulee elää tätä hetkeä täysillä, sillä loppuunsa se on ainut asia mitä meillä jokaisella on. Otsikko muuten tähän juttuun taitaa olla hiukan harhaanjohtava! JA tää juttuni pomppii aiheesta aiheeseen mutta ei kai se haittaa ;)