IRC-Galleria

Pitäisi vissiin seurata jääkiekkoa, jotta tietäisi missä mennään. Mutta en mie turhia rupea seuraamaan. Viimeksi seurasin silloin aktiivisesti jääkiekkoa, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden. En ole nyt uutisiakaan seurannut. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että en jaksa maailman tapahtumia kotonani. Silloin, kun olin töissä lehti oli saatava kätösiini jostain ja lukea se pienimpiäkin ilmoituksia myöten läpi. Suosikki sanomalehtini meidän maassa on ehdottomasti Helsingin sanomat, jossa jutut uutisoidaan muita ennen ja upeilla kuvilla. Muut sanomalehdet tulevat vielä perässä.
Pomppasin ihan täysin kaikesta mitä piti kirjoittaa. Piti kirjoittaa että päivitin pitkästä aikaan toista blogiani: http://maanitar.blogspot.com/
Käykääs katsomassa. Tuli aika ilmava ja turhanpäiväinen materiaalia ylistävä päivitys, mutta ei tätä eloa aina kannatta ottaa turhan vakavasti, sillä en ole varmasti ainoa nainen tai ihminen tässä maailmassa, joka sekoittaa materiallisen onnen oikean onnen tunteeseen. Kiitos Ja näkemiiin mussut. :)

varpaat menee kippuraan, suu nousee ylöspäin.Tyttö On taas löytännyt jotain, eikä siihen tarvittu, kun yhden Oinaan kyttäily, nyt on niin pääte sekaisin tällä tytöllä. Olkoon tämä onnen hetki ikuinen!

Oih olipas kivaa!!! hih :) On ihan sekaisin :)

Noh onpas mukavaa... Eli siis ei ole olenkkaan mukavaa, vaan ahdistus ja itku, ja pelko ja epävarma olo.........:(

On aivan ihastunnut Lady Gagaan ja Angelina Joliehen. Miettii, myöskin kuinka epätodellista Sex Pistols yhtyeen elo on ollut 70-luvulla. Ja on kasannut kolme säkkiä kirppistavaraa vietäväksi kirpparille... :) nyt vielä, kun sais sen pöydänkin varattua.

Voisi hukkua Musen musiikkin sisään niin kauniilta se kuulostaa. Tai täydelliseltä ääniltä minun tilaan. En muista milloin musiikki olisi näin koskettannut.

Katsoin juuri äsken sellaisen elokuvan, kuin Disco Pigs. Kertoi ystävien liiallisesta ystävyydestä ja rakkaudesta. Elokuvan tarina oli ihan hirveä. Elokuva oli todella vaikea katsottava. Vaikka kaunis se oli kuvaukseltaan ja näyttelijä suorituksiltaan. Minusta voimakkaan roolin teki Cillian Murphy, joka vaan oli aivan upea. Hän sai roolihahmollaan tuotua niin monta tuntemusta esiin ja samoin tunteita katsojan tunteita roolihahmoa kohtaan. Niin ärsyttävä, liian kaunis, neitseellinen ja tyypillinen mies. Ja kuitenkin niin suloisen hörhö.
Huh mikä elokuva..
Mutta niin, kyllä tahtoisin maistaa miltä kielenpäässäni maistuisi Cillianin niin ihanan vadelman punaiset ja täydellisen muotoiset huulet.
Cillianissa on muutenkin yhtäaikaa jotain ällöä ja jotain niin kiehtovaa, että sitä ei voi vaan tajuta.
Ja miten ihminen jää toisten olemukseen ja kasvoihin koukkuun? Anteeksi sekavuuteni, mutta liikaa kahvia jälleen kerran.
Kuva Disco Pigs leffasta

Pepe DeluxÈ on kylllä kovaa settiä uuuh!! :)

Josko tänään kirjastoon, kirpparille, kavereille, ja sitten kävelylle :D hih siinäpä Keytä kerrakseen :D

Kaunis sana yhdistelmä Moonchild. Vapauttava tunne, kun on saannut vietyä ihan myyntiin asti kirpparille tavaroita. Koko ajan tekisi mieli viedä lisää ja lisää. Kohta minulla ei ole olenkaan vaateita jäljellä ja palloilen kaduilla alasti. Noh siitä minut ainakin tunnistaisi. Tällä hetkellä verivana kulkisi perässä ja maha on turvoksissa ja kaikki ihanat arvet loistaisi kaikkien kasvoille.
Miksipäs ei kaikki voisi olla päivän nudisteja? Tai ollaanhan me, kun synnyttään. Ja siinä on vielä miljoona tuntematonta naamaa vastassa katsomassa sinun alastonta pyllyäsi. Niin onko tuo ihme, kun itkettää? Niin häpeää heti, kun kohdusta astumme päivänvaloon. Noh, mutta onneksi meillä on noita vapaita luonnon lapsia, jotka kulkevat alasti omaksi iloksi ja muiden paheksultavaksi.
Mistäköhän alastomuuden on tullut tämä häpeä. Vaikka paljon paremman näköisiä oltaisi koko porukka alasti. Joo Ei minun pitännyt alastomuudesta kirjoittaa. Taas virta vie aivoja ja käsi koittaa kulkea mukana. Ollaan luonnonlapsia muuten vaan. Ei tartte heitäytyä alasti. Hih