IRC-Galleria

Anna mulle voimaa kestää nää
tyhjät sivut mun elämäni kirjassa.

Tylsää ja vituttaa, on niin tyhjä olo.

Tahtoisin vaan et mussa ois sitä jotain..
Jotain mistä te haluisitte pitää kiinni, eikä vaan unohtaa.
Niinku jotkut olette tehny. Ehkä mäki, mut en saa mahdollisuutta.
En saa otetta.
En halua koskaa unohtaa niit hyvii aikoja,
muistot kultaantuis jos vaan vois jatkaa teijän kans.
Toivottavasti ehk joskus.

Mä tiedän etten ole enkeli, mut voin yrittää.
Vaan monesti tuntuu etten riitä, tai en vain osaa.
En tiedä.
Aiheutan paljon paskaa, vaik en tarkota.
Vittuku ei osaa olla täydellinen,
tuntuu et siihe muottiin pitäs yrittää sovittautua.
En mä halua, mut en halua olla se paskakaa.

Ymmärrys on jotakin, jota monet luulee tekevänsä
vaikka totuudessa ei sinne päinkään tai vähän sinne suuntaan.
Se on vaikea, käsite hankala, mut voi yrittää.
Se aiheuttaa välillä pettymystä, turhautumista,
välillä ymmärretyksi tulemisen ihanaa tunnetta ja paljon muutakin.

Rakkaus ihanaa, mut välillä tuottaa helvetisti tuskaa myös epävarmuutta
ja on tilanteen mukaan vaihtelevaa tunnetta.
Naurua, onnellisuutta, kyyneliä, riitoja, kaikkea mitä täällä on,
parasta, kaiken saa kokea yhdessä, kyllä rakas ihminen on myös sitä varten
että voisi kantaa myös toisen ihania iloja tai suuria suruja.

Lisää paskaa ku kerkee...
nyt meen ---->