Taitaa olla nyt niin että, ollaan saatu selitys Valtsu- herran räpätykselle. Klinikalla ollaan käyty ja helpotuksesta on saatu huokailla kuinka pienellä ja täysin korjattavalla vaivalla ollaan selvitty. Nyt vaikuttaa jo ihan mukavalle ja erilaiselle ukkelin ravi. Tiistanapa sitten käydään vielä toisen kerran tohtori tädin luona hakemassa piikkiä ja katsellaan sitten miten homma etenee.
Varsulit ovat joutuneet luopumaan emän hellästä huomasta. Odotin kyllä paljon pahempaa rytinää, mutta Sinttu oli niinkuin vanha tekijä (näytti mamma ja varsa vain onnellisemmilta kun tilaa tuli omiksi tarpeiksi). Lybbe tämä meidän perheen tosikko onkin sitten juttu erikseen, kaipuu mamman luokse on kova ja ruoka ei oikein maistu. No jospa se siitä tasoittuisi kunhan aikaa pistetään peliin. Muuten käsitellessä ovat täysiä kymppejä molemmat, hienoja ja toimivia otuksia.