Oletko huomannut kuilun kasvavan välillämme. Emme ole enää läheisiä. Sanomme että välitämme, tuemme ja ikävöimme mutta emme kuitenkaan. Juttelemme joka päivä mutta aiheet ovat vähintäänkin turhanpäiväisiä.
Muistatko mitä me joskus oltiin? Me oltiin maa ja taivas. Tähdet taivaalla. Kyyneleet valtameressä.
Mutta me oltiin niitä yhdessä.
Aina kun ajattelet menneisyyttämme, tunnetko sen? Hyvä, minäkin. Sen inhon väristyksen. Ja kaipauksen puristuksen. Kun katkeruuden kyynel kihoaa silmään ja valuu hiljalleen pitkin poskea? Hyvä, niin minullakin. Sen kylmän ja yksinäisyyden tunteen.
Haluaisitko koskaan olla niin kuin ennen?
Niin minäkin.