IRC-Galleria

käytiin h-vedellä muksujen kans... näin vanhan mustan koiran yksinään tien varressa kun käännyin "mummolaan" menevälle tielle... ei muuta kuin auto tienviereen parkkiin ja muksuille komento oottaa kiltisti autossa... menin samalle puolelle tietä millä se koirakin oli ja juttelin sille. hetken se kahteli mua ja sitten se käveli viereen...panta oli,mutta ei numeroa tai nimeä siinä...kovin oli väsyneen olonen(ja selkeesti VANHA) koira... autoja kulki koko ajan ohi, niimpä otin nätisti koiraa pannasta kiinni ja kaivoin puhelimen ja soitin äitille...paha vaan,kun taas jostain syystä mun känny pätki kovasti,vaikka kenttääkin muka oli...en sitten saanut kysyttyä josko äiti ois tienny kenen koira se oli... mietin jo että mihin soittasin seuraavaksi tai mitä tekisin koiran kanssa,kun toisella puolen tietä kulki vanha mies. kysäisin häneltä,että tietääkö kenen koira se on,ja tiesihän se mies... mutta tuumasi että "se on semmonen koira,että se saapi kulikia täällä iha vappaasti, kyllä se mennee kottiinsa kun haluaa" minä hiukan hölömistynneennä että"jaa...." johon mies jotta"ei siitä tartte välittää, ei se autojen alle jää" joten jätin koiran siihen mistä löysinkkin sen ja menin muksujen kanssa mummolaan. äitikin ties mistä koirasta oli kyse ja meinas että se käy joka iltapäivä siinä kohti ootastelemassa... että ihmiset sanoo sen oottavan emäntäänsä töistä.... paha vaan,että kuulema sen koiran omistaja pariskunta on eronnut,eikä emäntä enää tule töistään siihen osotteeseen... siinä on koiralla pitkä ootasteleminen... hiukka surettaa,jos tosiaan emäntäänsä siinä oottelee,eikä se koskaan tuu... :/

selkä oli tänään jo tosi hyvä, ei juuri enää nimeksikään kipiä...olispa mahtavvaa että siitä ois nuin vähällä päässy.... mutta mutta... onnistuin taas iltasella muljauttaan olkapäätä pois paikaltaan :/ kiukkusin tietsikan kanssa,kun en saanut uudella ohjelmalla siirrettyjä tievostoja sinne minne halusin,ja vanha ohjelma oli poistettu koneelta... kävin tuvassa "kiukuttelemassa" isännälle aiheesta ja tietsikkahuoneeseen palatessani potkaisin varpaani viljon muoviseen kuormuriin! ja sehän taas kiukutti... kurotin äkki liikkeellä kuormuria kohti ja sillon näky tähtiä ja sattu olkapäähän ja lujaa(siis siihen olkapäähän joka meni talvella pois paikoltaan) ihan niinku joku ois repässy kättä lujasti lattiaa kohti ja olkapäässä tuntu sellanen "plumpsaus" kun lumpio taas pomppas kuopastaan... ja ihan niinku se ois ollu jonku lemmon kuminauhan päässä,se tuntu noonku se ois jysähtäny takas kuoppaansa... tovi piti maata lattialla ja hiukkasen ulistakkin... ei kiva :( yks vaiva lakkaa vaivaamasta,niin uus tulee tilalle....

noh,loppusissaan se vanha ohjelma asennettiin takas ja sain erinäisen värkkäämisen jälkeen ne haluamani tievostot siirrettyä koneelta kortille... siihen tuhraantu luvattoman kauan aikaa(ja hermot meni...) näin ollen niitten kuvien kokeilu ja toteutus siirty sitten huomiselle päivälle, eikä tarvi aatellakkaan enää jaksavansa ratsastaan...ja jälleen yksi lisä syy miksi kiukuttaa... koko päivän kun aattelin että "jes!pääsen ratsastaan kun selkään ei satu"... argh...
noh, eipä silti, hyvin vetriälle ja notkialle wintturi näyttää laitumella, joten ei ainakaan eilinen kankiaksi vetäny :) ite asiassa notkiammalle näyttää mitä aikasemmin :)

jees, vaan söis vielä jotaki ja menis nukkuun... huomenna on päivä uus...