IRC-Galleria

nonii, antti k kävi nappaan paavolle kengän, vielä kerran suuri kiitos siitä!
..vielä sen kengän kiinni sai...tulis ny jo sitä lunta!!!!

hohhoi tätä elämää... yhen murheen saa päiväjärjestyksestä, niin uutta tulee tilalle... noh, näillä mennään taas... *huokaa*

yöllä viljo yski sen verta paljon,että mun unet siinä vieressä oli...hmm... no melko pätkittäiset... sitten puolenpäivän kaurojen jaon aikaan huomasin että paavolla oli vasen takakenkä lähtenyt liikenteeseen... ja tietysti luistanut jalan alle niin että painoi kavion pohjaa :( ja tietenkään ei tonkia löyyny mistään! :/ siotin isännälle,joka sekään ei tiennyt tonkien olinpaikkaa(sen jälilltä ne kyllä varmasti on...) putkipihit vaan ties neuvoa... vaan enhän minä niillä sitä kenkää saanut irti,vaikkei ollut kuin muutamalla naulalla kiinni enää... mummu tuli kaveriksi ja yhteis tuumun yritettiin :D vaan ei kun ei... ei auttanut kuin kävellä naapuriin jarille kysyyn josko sillä ois tonkia ja josko se joutais avuksi... jaria hirvitti tulla paavon tykö,pelkäs että se potkasee outoa :D (oli laitumella irrallaan) joten minä kokeilin itte niillä tongilla, ja niillähän se kenkä sitten lähti :) yksi naula jäi kavvioon törröttämään ja mummu kävi sen sitten kiskomassa kun minä pijin kaviota :D (miten niin taas ollu sou pystyssä??? :D)

sitten piti rueta kengittäjää mehtästään, kun meillä on paavon kanssa henkalle rehvit huomiselle... ekaksi soitin p:lle, mutta sillä selkä jumissa... no tearangelilta en ees kysyny,kun sillä on polvi kipiä... soitin tiina k:lle ja kysyin josko sen mies olis kotona, ja sattui olemaan tänään tavotettavissa, joten soitto antti k:lle ja tadaa, yhen jälestä tulee nappaamaan kenkää paavolle :) toivottavasti siihen kavioon vielä saa kengän...

ja sitten... piti mehtästää vielä muksuille kahtoja kengityksen ajaksi :D pappa lupas siksi aikaa tulla kattoon :) mitenkä niin asiat tuntuu joskus olevan monen mutkan takana? :D

hohhoi... nakkais jotaki pikaseen naamaan... meinaa verensokerin vetää miinukselle... palataan...

Paapo pojan kanssa käytiin taas käpötteleen<3 se on kyllä niiiin hieno mies että!<3 määki alan jo oleen melko rentoa emäntää sen selässä :) ei enää jänskätä nii paljon :) varsinkaan kun ukko säikähti pikkasen jotain lintua metikössä, niin sen rektio siihen oli just sama kuin windalla :D eli vain pieni hytkähys ja se oli sillä selvä :D <3 eiköhän me ukon kanssa pärjätä tien päällä ;) <3
kotia päin tullessa huomasin jopa että yksi mun ratsastus virheistä oli ihan itestään korjaunnu :D mulla on ollu paha tapa survua jalustin liian syvälle jalkaan, nyt se näämä on Paavon kanssa asettunu ainakin melkein oikeeseen kohtaan :) kovasti oon myös koittanu mun "etukenoa" taas oikasta, ja sekin alkaa oleen jo pikkasen parempi, tai siis ainaki musta tuntuu sille :)
aaaah... kylläpä oli taas niiiiin mieltä virkistävä lenkki, että <3

lenkin jälkeen venyteltiin taas ja löysin jopa sakset, eli pikkasen vejettiin jo keesiä matalemmaksi niskasta, vähän vielä pitäs parsia, mutta teen sen huomenna tai viim ti aamuna... tää on täällä taas niiiiin onnellinen <3 :) *hyräilee "tää on vuosisadan rakkaustarina..."*


palataan :)

käytiin taas paapo pojan kanssa kilsa köpötteleen mehtärannantiellä... vaan alotetaampa alusta :D eli.... varusteitten laitto meni hirmu hyvin,niinku nyt on parilla eelliselläki kerralla menny, paitti viimeset pykälät satulavyössä piti isännän kiristää,kun mulla kävi liian kipiää oikeeseen hauvikseen :D (uskomattoman kuulosta,mutta totta) ja selkään pääsin ilman tuuppaamista,jiihaa!!! :D en tosin sillain sulavasti yhdellä heilautuksella, mutta omin avuin kuitenki, siitä se lähtee ;D alkulenkistä paapo selkeesti jänskätti että luistaako jalat tms. mutta pian jo huomas että eihän tässä mitään luikasta oo ja alko käveleen pitemmällä askeleella :) turvan kääntyessä kotia päin sai meikäläisen takamus oikein selluliittihierontaa,kun ukko otti niin rempseetä ja pitkää kävelyaskelta että meikäläinen siellä selässä heijas vähän sinne ja tänne suuntaan askelten tahdissa :D on se vaan niiiiiiiiiiin hieno polle<3 lenkin jälkeen taas venyteltiin nätisti ja jutusteltiin...oli niin hieno hetki, että! paapo pisti päänsä mun syliin rapsuteltavaksi <3 kyllä sekin taitaa tykätä siitä että saa jo väliin jotain tehäkki :) johan se tässä meillä ollessaan ehti viiskuukautta lonkkaa vetämään :D huomenna ois taas tarkotus käyvä köpöttelemässä se samanen kilsan lenkki, sunnuntai on sitten vapari kun mun tarttee mennä yksiin ristijäisiin ottaan kuvia....

jotaki muutaki asiaa oli,mutta ei ny millään muistu mieleen... palataan :) *hymyilee vieläki onnesta soikeene ratsastusreissun jäljiltä*

onkohan nyt täysikuu? aika liki varmaan ainaki suuntaan tahi toiseen, eilen oli melko täyven näkönen kuu mikäli oikein muistan.... mahtaakohan TearAngel saaha tänäyönä nukuttua :D
*lähtee yrittämään ite unta palloon*

Klikkaa kymmenen satunnaista galleriasta ja laita niiden oletuksen kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailu järjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. Heräsin tänään aamulla ja totesin: "7 luokan kaverikuva"

2. Toistelin: "Klara Vappen!"

3. Sanoin luokkatoverilleni: "Whisky makes me violent [tää menee mun koiralle]"

4. Sitten piti tehdä: "Nyy perushörhö pörhö [back to old style]"

5. Joka kerta kun oon kotona sanon: "No milk today"

6. Vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi: "hmm..."

7. Oon saletisti: "JUULIAN TÄMÄ ! <3 tv. juulia"

8. Kiljasin eilen kaupungilla: ”Soita/textaa... 045-1347529 =D" (btw:liekköhän tuo oikeesti jonku numero :D)

9. Ensivuoden tuleva mottoni on: ”duunis music bar pub talle´s:issa"

10. Viimeiset sanani tulevat olemaan: ":D :D :D"


tulipahan tehtyy... josko ny sais jo nukuttua?

YOU KNO U LiVE IN 2007 WHEN............








1. You go to a party, sit down and take MySpace pics.















2. You haven't played solitaire with real cards in years.















3. The reason for not staying in touch with your friends is that they don't have AIM/LiveJournal/MySpace.















4. You'd rather look all over the house for the remote instead of just pushing the button on the TV.















6. Your evening activity is sitting at the computer.














7. You read this list, and keep nodding and smiling.















8. You think about how stupid you are for reading this.














9. You were too busy to notice number five.














10. You actually scrolled back up to check if there was a number five.















11. And now you're laughing at your stupidity.












12. Repost if you fell for it. You know you did





Repost this in 2 min 14 sec or less, & tomorrow will be the best day of your life

Testin tulos:

Sinun kaltaisia ihmisiä on yksi miljoonassa. Olet sinut itsesi kanssa, etkä tarvitse krääsää tai kunniamerkkejä tekemään sinua onnelliseksi. Sinulle tärkeintä on lähimmäistesi hyvinvointi. Koska olet todellinen helmi, lähimmäisiä sinulle ovat kaikki ihmiset, luonto ja koko maailmankaikkeus. Välillä sinulla voi olla vaikeaa, sillä moni on varmasti sinulle kateellinen ja haluaa käyttää lempeyttäsi hyväkseen. On tärkeää, ettet alistu hyväksikäytölle ja opit myös päästämään tarvittaessa höyryjä ulos. Sen jälkeen jaksat taas olla ihana.



hehhah :D olipahan taas testi :)

nimittäin..... kävin paavon kanssa ratsastamassa ihan yksin(tai no jos paavokin lasketaan niin kaksin) metsärannantien ympäri :) jee :D naapurit varmasti aatteli että hulluksi se on tullu, kun höpötin paavolle jatkuvalla syötöllä kaikkee epämäärästä tyyliin "hieno paapo poika, näihä me paapon kanssa köpötellään menemään, näi me mennää....on se hieno ukkeli tää pappo poika..." :D tuolla höpötyksellä koitin saaha itteni unohtaan sen hillittömän jännityksen joka mulla oli päällä ja vastaavasti paavon oleen myös rauhallisesti :) ja hienosti meni! :D hiukan luisti paikkapaikoin popot ukkelilla kun oli oikein tiera keli, mutta paikat pysy ehyenä, eikä menty nurin... muuten oisin jättäny tänään käymättä tuon tiera ongelman takia, vaankun eilen en pystynykkään käymään tän mahakramppailun takia,niin päätin tänään käyvä, kun ei kuitenkaan ollu ku kilsan lenkki kyseessä... on se vaan hieno ukko <3 *onnesta ihan soikeena täällä vieläki oon*

taas vaan tuli todettuu että on se "pikkasen" iso mulle :D satulavyötä kiristäessä sain oikein reippaasti varvastella ja punnertaa hiki päässä että sain sen kiinni :D mutta sain ku sainki sen, kylmä ei tosiaan kerenny tuleen :D ja se satulaan meno... noh, isännän piti käyvä tuuppaamassa :D jos huomenissa ei menis niin viimetipalle tuon valon kanssa tää liikkeelle lähtö, niin harjottelis sinne selkään pääsyä :D kyllä mää vielä joku päivä pääsen tuuppaamatta sinne selkään, oon päättäny sen ;) lenkin jälkeen venyteltiin ukkelin kanssa nätisti, ne liikkeet mitä muistin :D pitäs pyytää pika kertaus TearAngelilta siihen hepan venyttelyyn ja tehä vaikka pika luntti itelle :)

eilen käytiin isännän kans ostaan mulle uus puhelin... ja johan oli vaikee löytää mieluisen olonen kapula jossa oli hinta ja ulkonäkö kohallaan :D monta kauppaa kierrettiin ja lopulta päädyin samsungin punaiseen läppäpuhelimeen jossa on kannessa sellanen musta läsi kiukerokoukeroköynnöksillä :) hiukan opettelua vielä mitä toimintoja on missäkin ja ehottomasti täytyy kattoo löyvänkö netistä mistään soittoääniä tähän, mutta eiköhän tällä toimeen tuu :) hinta oli sieltä halvimmasta päästä mitä oli tarjolla, nokian karvalakkimalleja ois saanu jonku kympin halvemmalla, mutta ne ei miellyttäny silmää,eikä niihin ois voinu ottaa kuvaviestejä vastaan :D en tosin tiiä kuka mullekki ny kuvaviestiä laittas,kun isännälläkään ei oo kamerakännykkää, mutta eihän sitä koskaan tiiä :D

nyt ilasella tuli taas vetästyä tirsat tuossa sohvalla sillä välin kun isäntä nukutti viljoa päikkäreille ja iiris katto dvd:ltä ankroniikkaa ... jopa teki terää :D nyt kahveen juontiin :)
palataan :)

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeenpäin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä."


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.