noniin, josko sitä jotain syvällisempää.... tai etes omia ajatuksia :D
kohta tulee 4v täyteen koti-äitinä... jo sitä ennen olin noin puoli vuotta työttömänä.... eli melko kauan oon ollu "ihan vaan kotona"... toisissa tilanteissa sen kyllä huomaa... kylällä asioilla käynti vie yleensä hirveesti voimia... väliin tuntuu siltä niinku kaikki ne ympärillä olevat ihmiset siellä imis itteensä mun energia varastot.... vaikka eniten ehkä voimia vie se auton kanssa sompailu siellä keskustassa... parivuotta sitten kurttasin siellä viiattia,ja sen jälkeen musta on tullu entistä varovaisempi kuski... yleensä mietin jo kylälle ajaessani että missä kaikkialla pittää käyvä ja miten suoriudun helpoiten auton kanssa reissusta, voiko joihinkin paikkoihin kävellä nätisti joltain parkkikselta,ettei tartte siirrellä paljua autua... eli musta ei ois ainakaan taksikuskiksi :D
täytyy myöntää,että oon kohtuullisen epäsosiaalinen nykyään... toki oon useimmiten seurassa puhelias, mutta ainakin detour tietää mitä tarkotan... voi mennä viikko tai parikin että en nää juuri ketään muuta kuin mummulan väen ja oman perheen... hyvinkin voi vierähtää se pariviikkoo ettei tuu kylällä käytyykään, muutenkin se on maksimissaan kerran viikossa kun siellä käyn.... toisaalta kaipaan ihmisten seuraa, toisaalta taas tykkään olla omissa oloissani... uudet tuttavuudet... noh, niitten kanssa menee laidasta laitaan... toisiin on hirmu vaikee suhtautua luontevasti ja "luottavaisesti", helposti tulee mietittyä että "itähän se on multa vailla kun se mun kanssa kaveeraa...miten se haluaa musta hyötyä?", tulee oltua epäluuloinen...toisinaan siihen onkin ollut aihetta,toisinaan ei... toisiin ihmisiin sitten taas luottaa heti ensinäkemältä ihan täysin,sitä tuntee ittensä tasavertaiseksi ja olonsa turvalliseksi niitten seurassa... ja tässäkin on menty metsään niin että kolahtaa... mutta elämäähän se vaan on.... kaikki on VAAN....no joo...
perusluonteeltani oon kai melkolailla kiltti,ja valmis auttaan jos pyydetään,vaikia sanua "ei" vaikkei millään jaksaiskaan... puhelinkin mulla on melkein poikkeuksetta aina päällä ja aina myös äänet päällä, yölläkin, jos joku sattuu tartteen... tiiän etten oo korvaamaton, mutta silti haluan olla aina tavotettavissa...
mutta auta armias jos mua joku loukkaa.... jostain luonnehoroskoopista kerran luin,että rapu ei koskaan unohda kärsimäänsä vääryyttä... ja tuossa suhteessa oon kyllä niin rapu kuin voi olla... toiset loukkaukset pystyn unohtaan, jos ne on ollu ns.vahinkoja, mutta muissa tapauksissa en kyllä sitten varmasti unohda... vaikka raamatussakin neuvotaan antamaan anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, niin kaikkee en vaan pysty.... aina kun ei jaksa alistuu toisten tallattavaksi...ja vaikka päällisin puolin ehkä näyttäiskin siltä että oon unohtanu,niin pinnan alla kytee... ite pyrin kuitenkin yleensä aatteleen ennenkuin sanon tai teen,näin ollen ei oo kovinkaan montaa ihmistä joilta siedän äkkipikaisuuden ja töksäyttelyn mua kohtaan...
tavarat... hah... tutut tietää että oon armoton hamsteri :D kerään mitä ihmeellisimpiä tavaroita :) yleensä niillä ei oo rahallista arvoo, ne on joko "muuten vaan mieluisia" tai niihin liittyy muistoja :) keittiön seinillä on liuta lautasia,ihan tavallisia ruokalautasia yms. :D osa on mun kotua,osa on kirppareilta matkaan tarttuneita :) muutamat kakkuvuuat ja lusikat sekä haarukat myös löytyy keittiön seiniltä :) maitokannuja ja kahvikuppeja on hyllyillä,sekä peltipurkkeja :D myös musta kissa aiheisia postikortteja löytyy useempi kappale kehyksissä.... ja tuvan seinillä on mun lapsuuden kodista raanuja ja koristerukinlapoja,sekä muutama kirpparilta mukaan tarttunut rukinlapa... porstuan seinällä on äitin isän vanhoja kenkälestejä ja muutama kirppareilta löytyny lesti...myös isännän mummun kerihtimet löytyy sieltä...niinkuin justin päihtet ja riimunaru,sekä tuppoja harjasta...hamsteri mikä hamsteri ;)
vaatteet... niitäkin on ihan kiitettävästi :D suurin osa kirppareilta tai muilta saatuja vanhoja vaatteita, joitakin olen itse ommellut tai vanhoja vaatteita muunnellut,....harvoin loppusissaan ostan uutta... ja yleensä jos ostan itselleni jotain uutta vaatetta,niin ne ei oo kalliita...mitä halvemmalla löyvän itelleni kamppeita,sitä tyytyväisempi oon hankintaani :D ja lähes poikkeuksetta saan silti omantunnon tuskia uusia vaatteita itelle ostaessani...väkisinkin tulee mietittyä mitä muuta silläkin rahalla ois voinu tehä.... mitenkään muodin perässä en siis tosiaan kulje, yleensä täysin päinvastoin, pijän päälläni sitä mikä millonki sattuu itteeni miellyttään :) ja mulla on paljon 3-40v vanhoja äitin vaatteita mun vaatteissa :D
nonii... ei tästä nyt mitään syvällistä tullu :D mutta tulipahan naputeltua jotain musta :) eri asia sitten taas ketä tääkin muka kiinnostaa, mutta baputtelimpahan kumminkin,kun ei vielä nukuttanu, enkä viittiny nukkuunkaan vielä mennä :) joku toinen kerta taas lisää...
kohtapuolin untenmaille...