tuntuu ettei mistään tuu valmista! ajatus ei pysy yhtään koossa,miettii vaan kaikkia uusia projekteja,jotaki ehkä saa alotettua ja sitte tartteeki jo tehä taas jotaki toista eteenpäin...sitten puuttuu jotain...ohjelma...koulutus..... lanka....kangas.... AIKA! työrauha... ARGH! ja se tuhannen leikkaus hirvittää.... tai ei oikeestaan ite leikkaus,vaan se miten ihmessä pärjää päivät kotona muksujen ja elukoitten kanssa leikkauksen jälkeen.... oivoi.... *syvä huokaus*
eilen tuli taas yöllä surffailtua...eksyin blogiin jonka pitäjä tuntui erittäin...no....itsekeskeiseltä ja itseään ylistävältä.... sitä lukiessa tunsi taas itsensä etistäkin ankiammaksi.,....enhän mää oo mittäänenkä ossaa mittään....eikai mistään tuu mittään.... mutta toisaalta.,.... vaikka en tunne ittiäni millään osa-alueella taitavaksi,tahi menestyneeksi saati "suurella lahjakkuudella siunatuksi",niin silti mulla on niin paljon enemmän mitä siltäm ihmiseltä tuntui puuttuvan... perhe,lapset,mies,koti,muutama hyvä ystävä,sukulaiset,lemmikit,harrastukset.... mieleen nousi taas ntehosekoittimen kappale... "tarviiko jokaisen meistä olla laulun arvoinen,onko paras vaihto ehto aina omaperäinen, miksei tyytyä vois elämään vain osana elämä...."
illalla koulu..... saas nähä... näitä tunteja ootan,tehään hommia koneella... saas nähä kuin onnistuu.... pitäs polttaa muutamia kuvia levylle-..... pitäsköhän ostaa muistitikku? no sellanen irtokovalevypalikka ainaki pitäs ostaa.... ja sitten pitäs ostaa sitä tätä ja tuota... voi kun voittas lotosta....
vaan eikai tässä taas...lähtis katteleen kamppeita niskaan....