IRC-Galleria

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Tykkään nukkua vieraissa sängyissä,kaikki paitsi oma kelpaa

2. Pienessä sievässä huippu sosiaalinen ja vissiin rakastan kaikkia =)

3. Tapanani on vaatia tutuilta(sekä hieman tuntemattomiltakin) jotain tapoja ja arvostusta.

4. Viihdyn turhankin hyvin kavereiden kanssa

5. Koulusta selviän jollakin ihmeellisellä systeemillä.En tajau mikä se on.

Haastan tähän aivan silmittömään sairauteen mukaan:

jossuv
muslimi
gona85
mar-yo
ÖöDi

She was no longer precious to meÂ…
I guess my hate grew much stronger than my love for her ever did
(I was) so tired of chasing that person who made me feel loved
and as we were embracing I cut and spilt the dearest blood

I'm praying for her soul as this blood on my hands stains me wholeÂ…

You were my life, from you I fed of
And now parted by knife - the suicide of our love
So callous and frigid was that stillborn soulÂ…
yet no other half could ever make me whole

You promised: "Â…'til death do us part", and then you made a stone of my heart

And with the last rays of the setting sun the loveless pulse fades away
No more beating as one, no longer burns the flame

Gone are the times when I felt alive
Gone are those nights with you by my side
And now here I stand as the shadows grow deepÂ…
With the death on my hand at your grave I weep

We were one yet not the sameÂ…
Once passion abundant, now pain

And with the last rays of the setting sun the loveless pulse fades away
No more beating as one, no longer burns the flame

Â…Love laved with stillness like the grave in my heart
and all the reasons huddled in your seeping bloodÂ…

And with the last rays of the setting sun the loveless pulse fades away
No more beating as one, no longer burns the flame
And with the last rays of the setting sun she bled her love away
No more beating as one, no longer burns the flame

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

se että sä et tuu
jotain kylmenee, muuttuu
olen ilmaa vaan
vaikka sovitaan
niin sä silti teet niinkuin huvittaa
olen ilmaa vaan

mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus

alkaa muutes olla tää koe veckani paremmalla puolella.....eikä harmita yhtään,voitteko kuvitella ;) Ennee psyka huomenna...tai no olisha se mussiikkiki....mut siitä ei nyt pietä.

Mitähän sitä weekend tekis.....hyviä ehotuksia otetaan vastaan!?! hehehe =D

Jottain hienoo vois kehitellä....jotn erikois hienoo...no ei nyt sentään.Perinteisiä.Kavereita ja kylää,niin kai se menee.
prkl...ankeeta kirjottaa ku ei oo mitn purkamista,ei mitään mistä erityisemmin haluisin sannoo.Ihan ankeeta,ei päivikseen voi jauhaa tällasta skeidaa...ihan aniksesta.

Muttas,josko lopettelis ihan suosiolla ni ei tartte rääkätä teitä ;)

Paljon onnea päivänsankarille!!!!!!!!!

Vesimies
Ennemmin tai myöhemmin huomaamme kaikki, että elämän tärkeät hetket eivät ole ne joita mainostetaan, ne eivät ole syntymäpäiviä, valmistumisia, häitä, eivät päämäärien saavuttamisia. Todelliset merkkipylväät eivät ole yhtä vaikuttavia. Ne löytyvät muistin ovelta.

- Susan B Anthony -


Tiedän että oli jotain kauheaa ja vieläpä jotain hyvin kauheaa. Ei vain tavanomaisen kauheaa. Tämä oli mielikuvituksellisen kauheaa; kauheaa rusinoiden kera. Aivan niin. Nyt tiedän. Nyt muistan. Tämä on syntymäpäiväni.

- Dorothy Parker -

Why did it have to be so hard
For us to live our lives
Again I reach out in the dark in despair

The desperation and the snow
The feeling of finally coming back home
The melancholy and the hole in the soil so hard and cold

And the wind blows through my heart
Shivers me one last time
As I now reach out in the dark
No one there

:(

Ja ku sitä ei osaa sanoiks pukee,kylläpä muuten tuppaa vituttamaan......

Ei yhtään niin jees ku sen aina kuvittelee.....oikun oisin pipi niin eipä tarttis tehä mitään....Mut sitku se tauti iskee ni joo,kylläpä olis kiva päästä kavereihin kanssa duunailee kaikkee,pihalle eritoten.
Mut jospa weekend olis vähä valoisampi....eletään toivossa.

Ja palaillaan <3

Joo,ootellaan täsä innol nott amillos psykan tunti mahtas alakaa...muttas eipähän se oo niin justiisa.Mullakaan ei loppuusa oo muuta ku aikaa elämässä...olevinaan vaan aina niin pirun kiire.Mut jospa se tästä helpottas :)
Vaihteeks ei oo oikein mittään mittee tänne rustailis...ei mitään sanottavaa. Se on kyllä ihme meikän osalta jos ei oo sanottavaa,.,,,.,.,...,,,..Jonkun pittää olla vähä pois kohiltaan :D Muttas,josko tää ei ois mitn vakavaa ja muutenki ohimenevää.

Koht aompi tuas vkl,onneks...vaikkaki eika auki on kaikki suunnitelmat senkin osalta.sekin on omituista.Yleensä jo maanantaina o ruvettu miettii et mitä sitä vkl,mut ei nytten.Pitäsköhän tästä hakeutuu johonki tutkittavaks ku ei mikään oo niinku ennen.

ei kai se aina oo pahakaan et asiat muuttuu.....kai sitä ihminen ite muuttuu kokoajan.Kaikki mitä ennen arvosti saattaakin olla täyttä skeidaa nykyjään....on se elämä ihmeellistä.

Mut sentään jotkut asiat on ja pysyy,kaverit on vielä tänäänkin vaikkei niitä aina nää...ja muutki tärkeet ihmiset <3

Mitä teet kun tuntuu ettei se riitä
kun millään ei ole arvoa tai päämäärällä suuntaa
Ympärillä pelkkää kylmää jäätä
Ei lainkaan suloisia valoja
valaisemassa tietäsi

Mitä tekisit että saisit juoda
tarpeeksi ollaksesi uskottava
liikaa tunteaksesi
vähän ymmärtääksesi

Tarpeettoman paljon on se määrä
Saavuttamattoman kaukana
Silti riittävän etäällä
avatakseen seuraavia polkuja
unikuvia ja sameita hetkiä

Siksi siis mee äläkä jää