IRC-Galleria

"Even though I am a tough Finnish girl it doesn't mean that I can stand cold..."

Niin.

:'D "aiti, aiti! ...eiku siis emma!" tuon kuulen kaksosten suusta, usein montakin kertaa paivassa.

Ja tanaan oikeesti satuin vilkasemaan peiliin oikein ajan kanssa ja rajahdin nauruun, kun tajusin milta oikeesti naytan lahes paivasta toiseen tyopaivina (oli mulla kylla aina aavistus milta naytan mut...): vanhat verkkarit, uudet lenkkarit, natti huivi kaulassa, joku kiva veska (ehka), likaset ja sotkuset hiukset, ensimmainen paita paalle mika kateen sattuu ja ehka natit korvikset korviin jos muistan. Lopputulos on se, etta naky on jotain niin huvittavaa.

Onneks on viikonloput jolloin kerkee miettia mita paallensa laittaa :')

Ja taalla sato tanaan lunta! ...mut tiia sitten jaako maahan asti kiinni...

Joskus mietin etta oonko edes ulkomailla ollenkaan...?

Jep, Ainoo kavin tervehtimassa Wisconsinissa eika se edes tienny, etta oon tulossa. Ainoastaan sen hostporukat ties. Nelja yota olin ja oli kiva kayda! Tiistaina ku menin sinne niin ei se siina muuta ihmeellisempaa sanonu minut nahdessaan ku 'ai hei, moi' olin etta 'no moi, voin kylla takaskin lahtee'. Miten se oli niin rauhallinen! Okei, jonku pienen sadetanssin se jaloillaan siina heilutteli mut kuitenki. :D

Keskiviikkona paasin kaymaan Ainon kaa koulussa. Paasin keltasen koulubussin kyytiin. Mentiin koulussa mainofficeen josta ne sano etta menkaa northofficeen ja sielta sano etta menkaa jonku miehen luo ja sit se mies sano etta menkaa mainofficeen niin sainkin sitten visitor passin (vihdoin, ei siina ku sellanen puolen mailin lenkki ensin heitetty). Opet oli tosi kivoja se minka totesin niin ihan sama missa maassa oot ja ihan sama kuka opettaja on mutta HISTORIA ON IHAN PERKELEEN TYLSAA. Matikan ope tarjos suklaakakkuu ja lukutunnilla (kaikki oppilaat luki jotain romaania paitsi mina sitten Seventeen lehtee vuodelta 2005 jonka sain edelliselta matikan tunnin opelta) saatiin karkkia.

Ja tan reissun aikana soin ensimmaisen bigmacin tanne yhdysvaltoihin tulon jalkeen eika se ollu edes yhta hyvaa ku mita Suomessa.

Kaytiin myos joka ilta hot tubissa lillumassa. Ja sain Ainon hostvanhemmilta lahjaks Wisconsin hupparin joka oikeesti oli Ainon joululahja, mut se saa onneks uuden.

Vaikka olo on vielakin valilla kuoleman sairas niin olkoon. Tassa vaiheessa silla ei oo mitaan valia!

Alytonta!!

Vaikka tanaan tuntu olo yhessa vaiheessa kuoleman sairaalta niin silti olin onnellisimmillani kuullessani eraita uutisia. Enka vain kykene olemaan hymyilematta. :)

Olen aina tiennyt omistavani jotain arvokasta: teidat kaikki.

Olin tanaan taas aarimmaisen onnellinen ku sain makaronilaatikkoo. :')