IRC-Galleria

Sara sano, että on aivan normaalia hieman seota vähän ennen lähtöö ja tänään on kyl tosiaan niin käyny. Ihan sika haikee fiilis muutenki ollu ku aloin kattomaan tavaroita mitä pakkaisin. Pesin vaatteita ja järjestelin kamoja. Äitillä on jotain lippuja johonki klassisen musiikin konserttiin joka on lokakuussa ja tuntu tosi oudolta, että se puhu siitä, koska en tosiaan oo enää täällä sillon eli en pääse sen kanssa konserttiin (enpä ois siitä koko konsertista kyllä välittänykkään). Muutenki on niin outoa, että muut puhuu 'ens viikolla...' tai 'kahen viikon päästä...' tai 'syyslomalla...'. Iskäkin rakentaa saunan valmiiks jo nyt ihan vaan siks, että minäkin kerkeisin vielä saunomaan meidän saunassa. Mutta perheeseen jonne menen, on sielläkin kuitenki sauna.

oli ÄÄRIMMÄISEN huono päivä. Tuntu aivan ÄÄRIMMÄISEN rumalta ja lihavalta. Tuntu, että kaikki meni ÄÄRIMMÄISEN huonosti. :'(

En tienny, että ihmeitä voi tapahtuu, mutta ilmeisesti niitä voi.

joka alkaa beellä ja loppuu teehen ja välissä on i, l, e ja e?

Tuntuu, että aika on menny ihan sika nopeesti. Ainoki ollu jo lähes kuukauden jenkeissä ja jos tätä menoa aika meinas lentää niin miehän oon kohta jo takas Suomessa ennenkuin kerkeen edes lähtemäänkään täältä!

digikamera, käteistä (sitä amerikan rahaa), kansainvälinen ajokortti ja mitäköhän muuta hyvin oleellista vielä tällä viikolla pitää hankkia tai tehdä. Vinkkejä?

ainaki Yhdysvalloissa jossa esim. alkoholin ostamisen ikäraja on tuolla 21 ikävuodessa. Great! \o/
Ja saan neljä päivää kestävässä orientaatiossa huonekaveriks jonku intialaisen tytön joka tulee vieläpä ihan samaan naapurustoon kuin mihin oon menossa.

Neljätoista yötä lähtöön tämän yön jälkeen jos tästä nukkumaan joskus pääsee. Tosiaan sen viisuminkin tossa sain jo perjantaina ja näyttää kyllä tosi turhalta liimatulta paperilta passissa. Just sellanen paperiläpyskä jonka voisit itekin omasta tulostimesta tulostaa. Okei, on siinä yks sellanen hologrammisysteemijuttu, mutta noin periaatteessa ihan pelkkä tulostuspaperipala. Olisin nyt hieman jotain hienompaa oottanu. Ja ei oo kiva ku oon vähän kipee ja vähän noin muutenki.

Suurlähetystö oli paikassa jossa oli miljoona muutaki suurlähetystöö naapurissa ja poliisi- ja CD-autoja joka nurkalla. Mut oli se kyllä jännä käydä siellä haastattelussa. Koko Yhdysvaltain suurlähetystö oli kyl pelottava paikka tällaselle tytölle ku omaa vuoroaan piti oottaa kadunvarrella katoksessa josta vartija tuli kysymään nimeä (ne muuten puhuu siellä ihan suomee, että ei tarvii mitään englantia alkaa sopertaa, paitsi se äijä joka haastattelee hakijat puhu englantia). Vartija (kaikki vartijat oli kaljupäisiä mielettömiä kaappeja!) haki vähän myöhemmin siitä ulkopuolelta "vartijakoppiin" jossa on suuret ikkunat eli näät kaiken mitä siellä sisällä tehään ja siellä kaikki laukut plus muut kamat läpivalastiin ja piti kulkee sellasen portin läpi. Minuu ei kuitenkaan enää sillä kepillä tsekattu läpi, niinkuin niitä muita minuu edeltäviä ihmisiä. Btw, siellä viisumihakijana oli OIKEESTI yks mies joka näytti AIVAN TERRORISTILTA. Se, jos mikä, oli pelottavan näkönen. Sitten jatkettiin matkaa siitä "vartijakopista" taas ulos sinne sisäpihalle missä vartijan kanssa odotin, että se saattaa siitä sinne piharakennukseen jossa itse haastattelu pidettiin. Siellä oli sellanen odotustila josta tuli ihan hammashoitola mieleen, ihmisiä istuu tuoleilla odotellen omaa vuoroo ja ennen haastatteluu ne ottaa hakupaperit ja sormenjäljet. Sormenjäljet otettiin sellasella ihan ihme laitteella. Ja tosi huvittavaa oli ku omaa vuoroa ennen oli jotain viis tai kuus tyyppiä joilla kaikilla oli jotain ongelmia sen haastattelun aikana (ei ollu kaikkia tarvittavia papereita mukana tai olivat antaneet vääriä tietoja yms. ja se haastattelija mies kuulosti tosi tiukalta). Oman vuoron kohalla olin aivan paniikissa, että ei herran tähen ne kai tollasia kysy multa, mut sitten kun siihen pääsi nii ukko oliki ystävällisempi kuin ikinä ja totes siinä "Well, you gonna be au pair? Nice! How many children they have? Is it finnish family? Well, thank you!" Ja iski leimat paperiin tosta noin vaan. Ja that's it! Pääsinpä helpommalla ku ikinä. Sitten täyty oottaa taas vartijaa hakemaan pois sieltä odotustilasta.

P.S. Tämän kyseisen vierailun aikana suurlähetystössä en ihan totta avannu suutani kertaakaan ennen kuin ne puhu. Vartijanki kanssa seisottiin siinä hetki kasvotusten pihalla kun en siinä jännityksessä osannu sanoo, että viisumihaastatteluun oon tulossa joten hetki meni ennenkuin vartija siinä sitten tokas, että oot kai haastatteluun tulossa. Ja puhuminen oli pään nyökkäämistä ja ynähtelyä (tarkoittaen kyllä) tai sitten vastasin vaan joo tai yes. Lapsien lukumäärän kohalla vastasin three. Että kyllä ihminen sitten pystyykin antamaan itestään hölömön kuvan ku ei sanaa suustaan saa.

Näin jännittävä oli torstai päivä 6.9.

Lentopäivä meren tuolle puolen on syyskuun 24.päivä eli jo viiden viikon päästä! Perhe siis löyty Ann Arborista, Michiganista; isä suomalainen, äiti amerikkalainen, yhdeksän vuotias Sanelma ja neljävuotiaat kaksoset Tapio ja Helena.