Yksin olen.
Yksin itken.
Kukaan ei ymmärrä Minua.
Rakkaus kuollut on.
En pysty enää luottamaan.
Kukaan ei rakasta Minua.
Ehkä pian kuihdun pois...
Rakastin sinua.
Olin valmis tekemään
kaiken vuoksesi.
MUTTA!
Teit sen!
Särjit sydämeni.
Revit unelmani kappaleiksi.
En jaksa enää...
En vain jaksa...
I' m hungry...
I' m hungry...
My curse, eternal bloodhunger...
When moon is rising in the sky...
I really wake up...
and start to my magical ceromonies...
En voi unohtaa koskaan,
mitä tehnyt olet.
Onneksi mun nykyään parempi
ilman sua.
Toivon, että kadut tekojasi.
Anteeksi voi ehkä antaa,
mut en koskaan unohtaa.
Muista, että
mua et voi tuhota!
Katselin puuta,
niin alastonta.
Ei lehden lehdykkää näkyvissä
ainoastaan tumma hahmo oksistossa.
Oli siivet tummaa nahkaa ja
olomuoto
langenneen...
Siitä se lehahti siivilleen
punasilmät kiiluen...
Näinkö
itse
Luciferin?
Sinä joka tuhosit unelmani.
Särjit sydämeni.
Rikoit psyykeeni.
Tuhosit fyysistä terveyttäni.
Teit kaiken sen!
Veit kaiken minulta!
Tyhjän päällä nyt lähes olen...
Onneksi on pari luotettavaa ihmistä,
jotka ovat saaneet minut
jaksamaan!
Vihaan!
Vihaan tekojasi!
En kestä nähdä kaksinaamaista lärviäsi!
Naisten hakkaaja!
Rakkauteen niin uskoa tahtoisin.
Alkaa vain pikku hiljaa karista se,
kun pettyä saa kerta toisensa jälkeen...
Sydän murskattu palasiksi.
Sielu revitty kappaleiksi...
ja joka kerta kun toisten takia säryn...
Satutan itseäni
KIPEIMMIN!
En tiedä miksi,
että tunnen itseni erilliseksi.
En kuulu minnekään...
vaikka ehkä haluaisinkin...
Olen yksinäinen
naaras susi...
Etsin rakkauteni kohdetta ikuisesti.
Paikka paha on.
En jaksanut enää.
Pelkäsin.
Karkasin.
Otettiin turvaan.
Kiitos ystävien rakkaiden.
Näkivät totuuden.
Kauhistuivat nähdessään.
Pelastivat
ystävät ja läheiset.
Ei Jesse laskeutunut
pilvistä taaskaan.
No...sehän tiedettiinkin...