IRC-Galleria

Elämäni mureni palasiksi kun huomasin matikan tunnilla tärkeän asian puuttuvan elämästäni ja viereiseltä pulpetilta tottakai!
Kelis oli poissa, en nähnyt häntä vaikka kuinka vilkuilin joka suuntaan ja huusin pimeyteen hänen nimeä.
Tunsin suurta kaipausta ja suru valtasi ruumiini. Olin murheen murtama, epätoivon lannistama tahdoton sielu.
Tahdoin vain hypätä, hypätä kauas tuntemattomaan. Kadota vain pois niin pitkäksi aikaa kunnes Kelis tulee taas takaisin ja aurinko voi jälleen paistaa meille kahdelle.
Siihen asti viiltelen kuivia kyyneleitä ja kirjoittelen seinille Keliksen nimeä tukahduttaakseni sitä suurta tuskaa...

Kelis, älä mene pois!

Kotona jälleen ja matka jatkuu puolen tunnin kuluttua linja-autolla katsomaan miten Nuubian Kuningas on sisustanut uuden loistohuvilansa. Elämäni on kuin ruusuilla pomppimista!

Tunsin herätyksen tapahtuvan kun astuin ensimmäistä kertaa elämässäni Keliksen asuntoon. Tunne oli voimakas ja säväytti minua varpaista kainalokarvoihin saakka. Olo on nyt kuin takapuoleen sipulin tunkeneella karhulla.
Voi sitä itkua ja surua kun täältä joudun poistumaan!

Aamu alkoi heräämällä ja ajattelemalla Kelistä. Oli ihana herätä lämpimän peiton alta ja heti ensimmäisenä tajuta että kelis on jotain sellaista joka saa mut voimaan hyvin. Kelis tuo mun koulupäiviin sitä paljon kaivattua levottomuutta ja sekaannusta. Uh, kelis sä oot mun kundi!