IRC-Galleria

Krapula

Useimmat meistä ovat ainakin joskus heränneet tämän varsin omituisen sairauden valtaamassa kropassa. Haiset todella pahalle, mutta et onneksi välttämättä huomaa sitä, ellei joku huomauta asiasta. Oksettaa. Pää tuntuu siltä kuin se olisi murskattu lekalla ja jyskyttää armottomasti. Lihaksista on kadonnut kaikki puhti, etkä siis kykene nousemaan ylös paikasta, jossa olet tietoisesti tai mitä toden­näköisimmin tietämättäsi maannut, oli se kuinka epämukava tahansa. Et meinaa uskaltaa avata silmiäsikään, koska jo niitä vähän raotettuasi auringon­säteet tuntuvat pamahtavan aivojesi läpi taka­raivoon asti kuin luoti konsanaan. Myös kaikki äänet kuulostavat paljon kovemmilta kuin ne todellisuudessa ovatkaan, paitsi jos satuit sammumaan täysillä pauhaavan PA-kaiuttimen ääreen, jolloin kuulosi palaa (onneksi) vasta joskus myöhemmin (jos palaa). Ihmettelet missä on se kirottu kissa, joka aromista päätellen paskoi yöllä suuhusi löysän ja kitkerän satsin. Vettä tai mitään muutakaan ei tee mieli juoda vaikka kuinka janottaa, koska kaikki maistuu pahalle, varsinkin edellis­iltana blandiksena käytetty väljähtynyt limu. Eipä silti, usein kädet vapisevat niin vinhakkaasti, ettei juominen lasista tai pullosta oikein onnistuisikaan. Yleensä tilaan liittyy vielä armoton kylmä hiki. Jos on käynyt todella huono tuuri, olet myös ehkä oksentanut päällesi tai jopa virtsannut tai paskonut housuusi umpi­humalassa maatessasi, minkä havaitseminen ei ainakaan helpota oloa.

Tätä tilaa siis kutsutaan krapulaksi. Sanan juuret juontavat latinan­kieliseen termiin crapula, joka voi tarkoittaa joko päihtymystä tai krapulaa. Synonyymi kohmelo sen sijaan on tullut kieleemme venäjän­kielisestä sanasta, joka tarkoittaa "humalan jälkeen". Ja humalastahan se krapula tietenkin saadaan. Yleisimpänä ja ilmeisesti rakkaimpana suomalaisena kansan­tautina se on tietenkin saanut myös melkoisen liudan lempinimiä, mutta jätetään ne nyt tällä erää luettelematta.

Krapulan pääsyy on juodun etanolin sala­peräinen muuntuminen asetaldehydiksi levätessäsi pahaa-aavistamattomana juhlinnan jälkeen, ja nautituista juomista riippuen voi kropassa velloa useita muitakin myrkyllisiä aineita. Myös seuraavat seikat lisäävät krapulaan omat pikantit panoksensa; Veren­sokerisi on vajonnut alhaiseksi, koska et tietenkään muistanut syödä hyvin. Alkoholin kiihdyttämä aineen­vaihdunta, hikoilu ja alkoholin polttaminen ovat tuottaneet jonkin­asteisen neste­hukan. Se, että kiskaisit illan mittaan kuin huomaamatta kolme askia savukkeita, on myös varmasti pahentanut tilaasi. Lisäksi krapulan voimakkuuteen vaikuttavat mm. suku­puoli, paino, kokemus, unen määrä ja se, milloin on edellisen kerran nauttinut alkoholi­pitoisia tuotteita. Myös joissakin juomissa etanolin lisäksi esiintyvät muut alkoholit (esim. metanoli) vaikuttavat krapulan syntyyn.

Millä siitä pääsee?

Ambulanssia ei sentään kannata alkaa soittelemaan, vaan ensimmäisenä kannattaa yrittää raahautua lääke­kaapille tai mahdollisesti lähettää joku paremmalla tolalla oleva särky­lääkettä etsimään. Pään­särky hoituu yleensä tavallisella särky­lääkkeellä, paitsi jos kyseessä on erityisen hankala tapaus. Kannattaa siis ottaa kaiken varalta ainakin muutama, paitsi jos kyseessä on kovin tehokas resepti­lääke. Pillerin nappaaminen antaa myös hyvän tekosyyn juoda vettä, niin vasten­mieliseltä kuin se tuntuukin. Jos onnistuu kuromaan sisuksiinsa litran tai pari vettä, huomaa usein kropan kunnon parantuvan huimaa vauhtia. Neste­hukan vähenemisen lisäksi tuo vaikutus perustuu ehkä myös siihen, että kun kusettaa koko ajan, myrkyt yksin­kertaisesti valuvat ulos kropasta virtsan mukana. Myös C-vitamiinin on todettu nopeuttavan toipumista, joten sitä sisältävää mehua voi olla hyvä naukkailla. Kannattaa kuitenkin välttää juomasta liian happamia juomia, koska muuten voi iskeä krapulan jälki­oireena usein tavattava närästys. Maito tai piimä on monien mielestä loistava juoma krapulassa, vaikka maku voikin vähän etoa. Olutta tai viiniä ei kannata juoda krapulaan niiden B-vitamiini­pitoisuuden vuoksi, koska B ei tiettävästi auta krapulaan, vaikka ryyppääminen kuluttaakin kropan B-vitamiini­varoja. Niissä lymyävä alkoholi sen sijaan ainakin lykkää useimpia krapula­oireita.

Loput oireista ovatkin sitten hankalampia. Hikoiluun ja pahaan katkuun auttaa ainakin tila­päisesti suihku, uiminen tai kylpy. Saunominenkin voi tuntua hyvältä idealta, mutta sen parantava vaikutus on minimaalinen, vaikka taika­uskoiset toisin väittävätkin. Se kauhea maku suussa ei lähde helpolla, mutta kannattaa kokeilla hampaiden pesemistä tai purukumia ainakin ensi hätään. Myös mausteista ruokaa syömällä voi yrittää peittää sitä.
Krapulan tullessa kannattaa varautua lähes loputtomaan nälän­tunteeseen, kun olotila viimein sallii kiinteän ravinnon nauttimisen. Kannattaa siis kaiken varalta kaivella esiin ja tarvittaessa kypsentää kaikki mitä keittiöstä sattuu löytymään. Huomatkaa myös taka-alalla väijyvä tasoitus.

Kaksi koulu­kuntaa kiistelevät jatkuvasti siitä, millainen ruoka­valio olisi paras krapula­päivänä. Toisten mielestä pitäisi syödä terveellisesti, eli vitamiini- ja kuitu­pitoisia ruokia, kun taas toisten mukaan parasta on raskas eväs joka varmasti pysyy sisuksissa kuin Rapalan uistin. Näihin kuuluvat mm. pizzat, hampurilaiset, lenkki­makkarat ja kaiken­laiset pannulla reilussa rasvassa käristetyt herkut. Mm. näistä keräämme lisätietoa ruokaosioon.

Krapula rasittaa kroppaa melkoisesti, joten on ehdottoman tärkeää välttää muuta rasitusta kuten urheilua samana päivänä, paitsi jos urheilulla tarkoitetaan jalka­pallon katsomista sohvalta käsin. Ainoa "urheilun" muoto joka soveltuu krapulaan, on seksi. Se kiihdyttää aineen­vaihduntaa ja sitä kautta toipumista varsin mukavasti, joten suosittelemme krapula­panoa aina kun mahdollista tai heti kun olo sen sallii. Myös puuhaillessa erittyvä endorfiini auttaa krapulan oireisiin tekemällä hermo­soluista tyytyväisempiä.

Sittenkin, kun olo alkaa jo tuntua kohtalaisen ihmis­mäiseltä, voi takaa­päin yllättää paha­maineinen ja pahan­hajuinen krapula­paska eli KP. Se on yleensä varsin vilkas liikkeissään, joten kannattaa kaiken varalta singahtaa pytylle välittömästi, jos perä­päässä tuntuu yhtään kummaa sykkimistä. Muuten voi turahtaa pöksyihin, mikä ei naurata ainakaan uhria. KP:n usein varsin kuvottava haju ja koostumus vaihtelevat hyvin pitkälti sen mukaan, mitä krapulaa hankkiessa on tullut syötyä ja juotua. Usein myös vaikuttaa siltä, että sonnan määrä ylittää nautitun sapuskan määrän, mitä ei tietääkseni kukaan ole onnistunut järkevästi selittämään. Humalaisen uhossa nakki­kioskilta poimittu listan tulisin annos voi polttaa ulos tullessaan huomattavasti enemmän kuin sitä nuppi puuduksissa nauttiessa, jolloin kyseessä on ns. kebabin kosto (KK), joka siis on vieläkin julmempi versio ja polttaa ahteria kuin itse pirun hiili­hanko. Pahimmissa tapauksissa KP- ja KK-oireet jatkuvat vielä monta päivää itse krapulan jälkeenkin.

Ennalta­ehkäisystä on turha juuri puhuakaan, koska niitä ohjeita ei monikaan muistaisi noudattaa. Yksi helppo ja hyväksi havaittu tapa vähentää krapulan oireita on ryystää reilusti vettä siinä vaiheessa, kun lopettaa alkoholin nauttimisen ja on siirtymässä yöpuulle. Kusettaahan se tosin sitten yöllä varsin harmillisesti. Sammuneenahan ei tietenkään voi mitään vettä hörppiä.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Krapulassa on hyviäkin puolia; Muusikot ja muut taiteilijat kokevat usein krapulan inspiroivana ja ammentavat siitä loputtomasti sisältöä tuotoksiinsa. Krapula myös vähentää työn­teosta johtuvaa stressiä, koska kunnon kanuunassa harvoin kykenee ajattelemaan työ­asioita. Näin uuden työ­viikon voi sitten aloittaa p