Yö on pitkällä, pelottavan lähellä valomerkkiä ja sitä katkeran makuista pettymyksen aamua, onneksi krapulassa saa nukkua pitkään, jos muksut eivät herätä.
Potentiaalisen metsästyskauden päättyminen huutaa takaraivossa epätoivoisena kuin naapurin ascona hyisenä talviaamuna sinistä savua hönkien "NYT TAI EI KOSKAAN"-se julistaa, lähteekö, toimiiko, vai eikö. Onko peli menetetty?
Silmät hakevat fokusta, taas meni liikaa mallasta se kiroaa ja paukauttaa tyhjän tuopin tiskiin. Käsi pyyhkäisee leualta sinne lipsahtaneet olutpisarat ja horjahtaen leijona nousee baarijakkaralta.
Baarin kuningas on pystyssä. Mies korjaa olemustaan pyyhkäisten kostean kätensä paitaan, joka pitää piilossa elintasovatsan, hädintuskin, tietenkin. Pitäisi lenkkeillä, mies ajattelee ja pudistaa päätään "missä välissä".
Saalistaja kulkee baarin läpi nälkäinen ja humailainen katse kohdetta etsien. Yön sankarimme on etsimässä potentiaalista kumppania yhteiseen, tai ainakin omaan "yhteishyväänsä".
Sillä on kiima.
Kierros baarin läpi sujuu hyvin harjoitetulla rutiinilla siten että mahdollisimman suuri osa baaria tulee kartoitettua.
Pahasti näyttäisi siltä, että flanellipaitainen metsästäjämme jää ilman saalista. Saalistusalueet ovat pienentyneet vuosien saatossa, kunto ei riitä savannille, mutta vanhalla leijonalla on valttinaan viekkaus ja karisma, tai näin hän itselleen kertoo. Ja herra alkoholi. Saalistaja ei kuitenkaan tunnu tänään löytävän edes sitä laumasta jäänyttä sairasta yksilöä.
Harmissaan mies suuntaa takaisin baaritiskille, kunnes silmään osuu nuokkuva tyttö, joka portsarilta on jäänyt huomaamatta. Leijona vaihtaa kurssia iskien saalistusvaihteen pesään...
...ja istahtaa tyhjään tuoliin, todeten "kaivoit sitten korkkarit naftaliinista, hehe"-repliikki, joka toimi kerran jurvan kipassa. Tyttö katsoo hämmentyneenä, tietämättä mitä vastata ja ottaa huikan siideristä. Leijona maistaa jo voiton. Saalistaja valmistautuu kaatavaan loikkaan "käytsä usein täällä?" hän kysyy, liioitellen elkeitään. Joku vilkaisee huvittuneena yksipuolista sananvaihtoa. Tyttö vastaa joo ja juo lisää.
Onko tämä edes totta!"Mulla on amerikanrauta", tyttö kysyy millainen ja vaihtaa pari sanaa, kun ei ole muutakaan. Leijonan kainaloissa on jo läikät.
Tyttö, joka vastasi nimikyselyyn, mutta leijona ei muista mitä, kertoo menevänsä naistenhuoneeseen.
Leijona ei lannistu vaan kysyy jutellaanko vielä, tyttö nyökkää. Saalistaja odottaa.
Tyttö ei palaa