IRC-Galleria

No en ehkä eronnut ystävänä, mutta luulin, että ainakin väleissä.

En ystävänä siksi koska eroon ajoi jatkuva sen pään aukominen, nolaaminen kavereiden edessä, marina, fyysinen ja psyykkinen väkivalta. Niin, fyysinen, pahinta siinä oli, että mitä teet kun naiseen ei käydä käsiksi ja erätauolle se ei päästä.

Eron jälkeen ei ollut hirveän vaikeaa jatkaa eteenpäin. Isoin fiilis oli varmaan helpotus, kun ei tarvinut enään käyttää kaikkea energiaa yhteen mahdottomaan luonteeseen. En kyllä olisi uskonut, että siinä oli myös syy masennukseen. Enkä edes muistanut millainen olen ja miltä tuntuu olla iloinen jonkun seurassa. Siis aidosti iloinen, ei siten, että meillä on nyt hauskaa ja kohta juot liikaa ja väität minun nussineen leirintä-alueen läpi ja koitat vetää pleksiin, potkii kiveksiin ja varastaa auton avaimet.

Miten edes voisin koko leirintä-alueen puolessa tunnissa?!

Enään ei.
Enään ei tarvitse selitellä kavereille, että ei se tahallaan, ja se ei vain kestä viinaa.
Enään ei tarvitse vetää päätä täyteen perjantaina, että saisi edes palan mielenrauhaa.
Enään ei tarvitse kuunella kenen kanssa se on sekoillut.
Enään ei tarvitse ottaa syytä niskoilleen joka asiasta.
Ja enään ei ikinä tarvitse sua kuunnella.



Ja nykyään vituttaa jäädä ylitöihin, aiemmin ei ollut niin väliä tai ainakaan palata sen patalaiskan ihmisen luokse, toteamaan, että se oli maannut kokopäivän.

Ja nykyään ihmetyttää kun tulee kotiin on ruoka tehtynä.
Ja nykyään yllättyy kun koirat on viety lenkille, eikä vaadita palkintoa.
Ja nykyään ei osaa odottaa kun sanotaan jotain rohkaisevaa.
Ja nykyään on outoa kun pyydetään anteeksi.


Minä säälin, halveksin ja myös ihmettelen kuinka joku voi muuttua tai kuinka ei edes tuntenutkaan ja miten pahasti pitää olla sekaisin, kun kerrot meidän asioista, ongelmista ja tilanteista.

Koska kun sanot minä, todellisuudessa kerrot mitä itse teit.

- Mielenterveysongelmainen - Alkoholisti - Väkivaltainen - Pettäjä -

Naivihan olet kun jaoit Vaasassa ja luulet etten saa asiaa tietooni.