Masentaa... vituttaa? En oikee edes tiedä miltä tän kaiken pitäis tuntua ku niin pitkään ei oo oikeesti tuntunu yhtään miltään. Rakastuin joskus ikuisuus sitten ja sitten, hyvinkin nopeasti se kaikki kaatui mun omaan niskaani... vituttaa rakastaa. Masentaa menettää. Toivoisin niin etten kaipaisi läheisyyttä, jotain enemmän kun minä itse. Osaisinpa olla onnellinen vain itsestäni, mutta ymmärrettävää kyllä, näin monen epäonnistumisen jälkeen (ja varsinkin tämän viimeisimmän...) on vaikea olla ajattelematta omia vikojaan ja vajavaisuuttaan ihmissuhteissa. JOS vain olisin... JOS vain en olisi...
Mitä ne olisivat todella muuttaneet? väistämätön on jo tapahtunut, yritän elää sen mukaan. Aikaa jonka tuhlasin en saa takaisin, enkä kai tahtoisikaan koska todellisuudessa: se oli elämäni parasta aikaa. Kiitos, M, siitä. Eletään ja annetaan toistemmekin vihdoin elää.
Ikuisesti Sinisi
