Olen viikon ollut tiettömällä tiellä, rapakosta krapulassa heräsin, eivät ruusut kuki eikä tuaxu siellä, yhden horsman mukaan keräsin.
Sinne maantienojaan viimein taju sammui, niin kuin sika röhkin kura vedessä, sittisontiainen pörräs, lehmä ammui, paluu arkeen on pian edessä.
Tämä horsmankukka on kuin antajansa: Rikkaruaho elon yrttitarhassa, mutta voiko muuta tuadakaan renttu reissultansa hortoiltuaan kauan harhassa? Tämän ”lahjan” anna silti syrämmestäin, niin kuin anteexpyynnön/katumuxenkin. Mutta pian se kuihtuu, ei se maljakossa kestä, MUTTA NIIN KÄY MYÖS JOKA LUPAUXENKIN!...