Äiti laulaa kehtolauluaan, isä juo vanhaa kaipuutaan, perhe idylli päälleen valmis on, totuus usein liian mahdoton, joku löysi SEn OIKEAn, rakastui, kunnes arkipäivät päälle kasaantui, sineen sydän paljon painaa askelta, kun on muka parempaakin olemassa.
Yxi avaimia myy taivaaseen, toinen kysyy: ”Mitä helvetissä niillä teen?”, sitä vain tämä maailma kiinnostaa, kunnes joku hengen siltä saa, joku muu pääsi kuuhun ja ihmettelee: ”Mixei kukaan syntisille mitään tee?”, silloin painajaiset huamisesta, kun se tietää pualet sen totuudesta.
Minä herään jossain ja ihmettelen, enkeleitä huaneessa leijailee, joku kualee tunnepualella, se on merkki synkästä huamisesta.
Ja Sinä kysyt kerta kerran jälkeen uudelleen, ihmettelet rakastatko elämää edelleen, ja minä vastaan: ”Maailma on joskus kummallinen, on se Elämän Tanssi, se Elämän Tanssi on juuri sellainen, kun se Elämän Tanssi, se Elämän Tanssi on juuri sellainen.”